Andreas Laskaratos

Laskaratos syntyi vuonna 1811 Lixourissa, Kefalonian toiseksi suurimmassa kaupungissa, aikana jolloin Joonianmeren saaret eivät olleet koskaan kuuluneet Osmanien valtakuntaan ja siirtyivät Venetsian vallasta Ranskan ja sitten Britannian haltuun. Hän oli kotoisin maanomistajasuvusta, opiskeli Joonian akatemiassa Korfulla ja sen jälkeen oikeustiedettä Pisassa ja Pariisissa ja palasi kotiin vuonna 1839. Korfulla, saarten kulttuurisessa pääkaupungissa, hän oli runoilija Andreas Kalvosin oppilas ja tutustui kansallisrunoilija Dionysios Solomosiin, jonka esimerkki vakuutti hänet siitä, että kirjallisuutta tuli kirjoittaa elävällä demoottisella kreikalla.

Palattuaan Kefaloniaan hän alkoi kirjoittaa satiiria. Vuonna 1856 hän julkaisi teoksen Τα μυστήρια της Κεφαλονιάς, ja skandaali syntyi heti: Kefalonian ortodoksinen piispa julisti hänet juhlallisesti kirkonkiroukseen, viranomaiset neuvoivat häntä pysymään sisällä, ja maaliskuussa 1856 hän lähti Zakynthokselle ilmoittaen lähtevänsä «papiston jumalattomana kirkosta erottamana ja hallituksen yleisen järjestyksen häiritsijänä karkottamana». Hän vastasi piispalle painetussa muodossa ja jatkoi kirjoittamista ja julkaisemista, muun muassa omaa satiirista lehteään Ο Λύχνος (Lamppu), jonka ensimmäinen kausi kesti vuodesta 1859 vuoteen 1863.

Hän meni naimisiin ja perusti perheen ja kirjoitti myöhemmin vaikeuksistaan teoksessa Οι καταδρομές μου εξαιτίας του «Λύχνου» (Vainoni Lampun tähden). Hän eli yhdeksänkymmenvuotiaaksi ja kuoli Argostolissa 24. heinäkuuta 1901.

Τα μυστήρια της Κεφαλονιάς (1856) on lyhyt kolmiosainen kirja uskonnosta, perheestä ja politiikasta, ja sen nimi on sanaleikki: «μυστήρια» tarkoittaa sekä mysteerejä että kirkon sakramentteja. Laskaratos kuvaa paikallista pyhäinjäännösten ja ihmeiden kulttia, pappeja, jotka elävät köyhien peloista, perheitä, jotka naittavat tyttärensä kuin omaisuutta, myötäjäisjärjestelmää ja loputtomia riitoja sekä poliitikkoja, jotka ostavat ääniä. Sävy ei ole vihainen vaan kylmän ironinen: hän vain kuvaa ja antaa järjettömyyden puhua.

Hän oli moralisti vanhassa merkityksessä, järjen, rehellisyyden ja yksilön omantunnon puolustaja tapoja ja auktoriteettia vastaan, eikä itse uskon vihollinen; hän sanoi puolustavansa evankeliumia niitä vastaan, jotka käyttivät sitä hyväkseen. Tämä näkyy selvimmin teoksessa Ιδού ο άνθρωπος (Katso ihminen, 1874), jonka alaotsikko on «ανθρώπινοι χαρακτήρες» (inhimillisiä luonteita): kokoelma lyhyitä muotokuvia ja mietteitä ihmisluonnosta, turhamaisuudesta, hyveestä ja seuraelämästä, kirjoitettu selkeällä ja terävällä demoottisella kielellä.

Hänen runonsa, jotka on koottu teokseen Στιχουργήματα (Säkeitä, 1872), sisältävät satiirisia kappaleita Kefalonian murteella. Yhdessä Ateenassa vaikuttaneen Emmanouil Roidisin kanssa Laskaratos on kreikkalaisen proosasatiirin perustaja ja yksi ensimmäisistä kreikkalaisista kirjailijoista, jotka taistelivat avoimesti ajatuksen- ja lehdistönvapauden puolesta.

Nyky-Kreikassa Laskaratos on kirkollista valtaa uhmaavan vapaa-ajattelijan symboli, ja hänen kirkonkirouksensa mainitaan aina, kun kirkko ja sananvapaus törmäävät. Τα μυστήρια της Κεφαλονιάς julkaistaan säännöllisesti uudelleen, ja se on hyvää C2-tason luettavaa: lyhyt, hauska ja pureva, ja sen sanasto avaa 1800-luvun kreikkaa. Hänen syntymäkaupunkinsa Lixouri pitää hänen muistoaan elossa, ja kefalonialaiset ovat ylpeitä hänen sukkeluutensa maineesta, joka vastaa saaren omaa mainetta. Hänen mietteitään teoksesta Ιδού ο άνθρωπος ja postuumista kokoelmasta Στοχασμοί (Mietteitä, 1921) esiintyy antologioissa, ja niitä lainataan sanomalehtien kolumneissa.

• Nimi Τα μυστήρια της Κεφαλονιάς leikittelee sanalla «μυστήρια», joka tarkoittaa sekä mysteerejä että kirkon sakramentteja.
• Kefalonian piispa erotti hänet kirkosta vuonna 1856, ja myöhemmin samana vuonna myös Zakynthoksella.
• Hän oli Andreas Kalvosin oppilas ja tunsi Dionysios Solomosin, jonka esimerkki sai hänet kirjoittamaan demoottisella kielellä.
• Hän syntyi vieraan vallan alla vuonna 1811 ja eli näkemään Kefalonian liittämisen Kreikkaan vuonna 1864.