Bakkhylides

Bakkhylides syntyi Ioulisissa, Kean saaren pääkaupungissa; antiikin kirjoittajat kutsuivat saarta Keokseksi. Maantieteilijä Strabon mainitsee sekä runoilija Simonideen että tämän sisarenpojan Bakkhylideen ioulisilaisiksi. Myöhempi perimätieto tekee runoilijan äidistä Simonideen nuoremman sisaren ja mainitsee samannimisen isoisän, joka oli urheilija. Hänen elinvuotensa ovat epävarmat. Kreikan kielen keskus antaa noin 510–450 eaa., kun taas antiikin kronografit vihjaavat, että hän ehkä eli vielä noin 431–428 eaa. Varmaa on hänen parhaiten dokumentoidun tuotantonsa aika, 470- ja 460-luvut eaa.

Enonsa tavoin Bakkhylides kirjoitti suojelijoille kaikkialla kreikkalaisessa maailmassa. Hänen säilyneet oodinsa sävellettiin voittajille ja juhlille, jotka liittyivät Keaan, Aiginaan, Ateenaan, Thessaliaan, Etelä-Italian Metapontioniin ja Syrakusaan. Hänen arvostetuin suojelijansa oli Hieron, Sisilian Syrakusan hallitsija. Vuonna 476 eaa. hän lähetti Hieronille oodin tämän kilpahevosen Pherenikoksen voitosta Olympiassa, ja vuonna 468 eaa. hän ylisti Hieronin olympiavoittoa vaunukilpailussa; Pindarokselta ei tunneta siitä runoa. Antiikin lukijat vertasivat kahta runoilijaa usein.

Plutarkhos luettelee teoksessaan Maanpaosta runoilija Bakkhylideen niiden kirjailijoiden joukkoon, jotka loivat teoksia karkotettuina, ja sijoittaa hänet Peloponnesokselle. Maanpaon syy ja ajankohta ovat tuntemattomia.

Aleksandrialaiset oppineet järjestivät Bakkhylideen runot yhdeksään kirjaan, mutta keskiajalla niistä oli jäljellä vain lainauksia muiden kirjoittajien teoksissa. Vuonna 1896 British Museum hankki Egyptistä papyruskääröjen jäänteet, jotka oli kopioitu 100-luvulla jaa. ja jotka ovat nykyään British Libraryn Papyrus 733. Frederic Kenyon julkaisi ne vuonna 1897. Niissä on säilynyt noin kaksikymmentä runoa ja yli tuhat kokonaista tai lähes kokonaista säettä: voittolauluja (ἐπίνικοι, epinikiat) ja dithyrambeja, juhlien kuorolauluja.

Voittolaulut noudattavat samaa kaavaa kuin Pindaroksella: voittajan ylistys, myytti ja pohdinta ihmisen kohtalosta. Bakkhylideella myytti on usein keskellä, ja se kerrotaan eloisasti. Oodi 5 lähettää Herakleen manalaan, jossa hän tapaa Meleagroksen varjon. Oodi 3 kertoo, miten Lyydian kuningas Kroisos nousi roviolle Sardeen kukistuessa ja Apollon pelasti hänet; lopussa runoilija kutsuu itseään Keoksen hunajakieliseksi satakieleksi.

Dithyrambit osoittavat hänen draamallisen lahjansa. Oodissa 17, Ἠίθεοι ἢ Θησεύς (Ateenan nuoret eli Theseus), Theseus sukeltaa Minoksen laivasta, ja Amfitrite ottaa hänet vastaan Poseidonin saleissa. Oodi 18, Θησεύς (Theseus), on kokonaan dialogia: kuoro kyselee kuningas Aigeukselta, joka kertoo airuen tulleen jalan Isthmokselta tuoden uutisia tuntemattomasta nuoresta sankarista. Hänen kielensä on kirjallista kuorokreikkaa, jossa on doorilaista sävyä, vaikka hän käyttää doorilaisia muotoja vähemmän kuin useimmat kuororunoilijat.

Vuodesta 1896 lähtien Bakkhylideeseen on ollut paljon helpompi tutustua: Papyrus 733 on British Libraryn kokoelmissa, ja Kreikan kielen keskus tarjoaa hänen voittolaulunsa ja dithyrambinsa verkossa nykykreikkalaisine käännöksineen. Ioulis, nykyään Ιουλίδα, on yhä Kean pääkaupunki. Kokeile tätä: lue oodin 18 kaksi lainattua säettä ja oma nykykreikkalainen versiomme. Vertaa sanoja κᾶρυξ ja κήρυκας ja huomaa pitkä alfa siinä, missä nykykreikassa on eeta. Kirjoita sitten viisi lausetta saapumisesta uuteen paikkaan käyttäen sanoja έφτασα (saavuin) ja με υποδέχτηκαν (minut otettiin vastaan), esimerkiksi Έφτασα στην Κέα με το πλοίο και με υποδέχτηκαν φίλοι στο λιμάνι (Saavuin Kealle laivalla, ja ystävät ottivat minut vastaan satamassa). C2-taso kuvaa tätä mukautettua tehtävää, ei antiikin alkutekstin itsenäistä lukemista.

• Strabon mainitsee Bakkhylideen Simonideen sisarenpoikana; molemmat olivat kotoisin Kean Ioulisista.
• Oodin 3 lopussa runoilija kutsuu itseään Keoksen satakieleksi.
• Hänen runonsa palauttanut papyrus kopioitiin noin kuusi vuosisataa hänen aikansa jälkeen.
• Oodi 18 on kirjoitettu kokonaan kuoron ja kuningas Aigeuksen väliseksi dialogiksi.