Elämä
Dimitris Rontiris, myös kirjoitusasulla Rondiris, syntyi vuonna 1899. Lähteet mainitsevat syntymäpaikaksi joko Poroksen tai Pireuksen, mutta hän kasvoi Pireuksessa ja pysyi koko ikänsä kiintyneenä satamakaupunkiin. Hän kääntyi näyttämön puoleen ja opiskeli myöhemmin ulkomailla, missä hän työskenteli ohjaaja Max Reinhardtin kanssa ja tuli tämän assistentiksi, mikä muovasi hänen mieltymystään suuriin, huolellisesti harjoitettuihin ryhmiin.
1930-luvun alussa hän liittyi juuri perustettuun Ateenan Kuninkaalliseen teatteriin, nykyiseen Kreikan kansallisteatteriin, ohjaajaksi ja teatterikoulun opettajaksi. Fotos Politisin kuoltua 1934 hänestä tuli sen pääohjaaja, tehtävä jota hän hoiti vuoteen 1942 ja uudelleen 1946–1950. Vuonna 1939 hän vei seurueen Lontooseen Hamletin ja Elektran kanssa. Vuonna 1957 hän perusti Pireuksen teatterin (Πειραϊκό Θέατρο) yhteistyössä Pireuksen kaupungin kanssa. Tämän seurueen kanssa hän esitti antiikin tragediaa Kreikan antiikin teattereissa sekä kiertueilla Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Aasiassa; vuonna 1963 seurue oli esimerkiksi vieraana Berliinin juhlapäivillä. Hänen viimeinen ohjauksensa oli Sofokleen Elektra vuonna 1978, neljäkymmentä vuotta hänen ensimmäisen Epidauroksen Elektransa jälkeen. Hän kuoli Ateenassa 20. joulukuuta 1981.
Teokset
Rontiris ohjasi laajaa ohjelmistoa, myös Shakespearea: hänen vuoden 1937 Hamletissaan Kuninkaallisessa teatterissa nimiroolia esitti Alexis Minotis, mukana Katina Paxinou ja Aimilios Veakis. Ratkaiseva työ koski kuitenkin antiikin tragediaa. Syyskuussa 1938 hän ohjasi Sofokleen Ηλέκτρα (Elektra) -näytelmän Epidauroksessa, ensimmäisen modernin antiikin draaman esityksen tuossa teatterissa. Se alkoi myöhään iltapäivällä ilman lavasteita ja sähkövaloa noin 3 500 katsojan edessä. Paxinou näytteli Elektraa, Eleni Papadaki Klytaimnestraa ja Thanos Kotsopoulos Orestesta, ja eräs kriitikko kehui kuoron kuudenkymmenen naisen synkronoitua liikettä.
Vuonna 1949 hänen Ορέστεια (Oresteia) -ohjauksessaan Herodes Attikoksen odeionissa Marika Kotopouli näytteli Klytaimnestraa, ja vuonna 1954 hänen Ιππόλυτος (Hippolytos) Epidauroksessa nousi juuri perustetun festivaalin virstanpylvääksi. Kuoro oli hänen menetelmänsä keskiössä: suuri, rytminen ja tiukan kurinalainen, useimmiten Loukia Sakellarioun koreografioima. Haastattelussa hän selitti, että erään Elektran välisoiton pohjana olivat kreikkalaisen syrtos-tanssin askeleet näytelmään sovitettuina. Kriitikot ihailivat tätä tarkkuutta mutta pitivät sitä toisinaan kylmänä, ja jotkut katsoivat, ettei kuoro ja näyttelijät muodostaneet täyttä kokonaisuutta. Pireuksen teatterissa Aspasia Papathanasioun Elektra kiersi ulkomailla, muun muassa Lontoossa vuonna 1961.
Perintö nyky-Kreikassa
Tutkijat pitävät Rontirista kansallisteatterin antiikin tragedian esittämisen perinteen perustajana; perinnettä kehittivät myöhemmin Alexis Minotis ja Takis Mouzenidis. Pireuksessa hänet muistetaan kaupungin omana antiikin draaman opettajana: vuonna 2016 hänen tyttärensä lahjoitti hänen arkistonsa Pireuksen kaupungille, ja vuonna 2017 Pireuksen kaupunginteatterin päänäyttämö nimettiin hänen mukaansa. Kansallisteatterin digitaalinen arkisto säilyttää hänen esitystensä käsiohjelmia, valokuvia ja arvosteluja. Kokeile: etsi sieltä valokuva jostakin hänen Elektrastaan ja kuvaa kuoroa kahdella kreikkalaisella lauseella, joista toinen kertoo mitä se tekee ja toinen miten, esimerkiksi Ο χορός προχωρά αργά προς το κέντρο (Kuoro etenee hitaasti keskelle). Vertaa sitten lauseitasi hänen omaan selitykseensä syrtos-askelista.
Tiesitkö?
- Vuoden 1938 Elektra Epidauroksessa esitettiin päivänvalossa myöhäisestä iltapäivästä alkaen, koska paikalla ei ollut sähköä.
- Hän toimi Max Reinhardtin, yhden Berliinin johtavista ohjaajista, assistenttina.
- Hänen Pireuksen teatterinsa vieraili Berliinin juhlapäivillä vuonna 1963.
- Pireuksen kaupunginteatterin päänäyttämö on kantanut hänen nimeään vuodesta 2017.
Tärkeimmät teokset
| Kreikankielinen nimi | Nimi | Vuosi |
|---|---|---|
| Άμλετ | Hamlet — Kuninkaallinen teatteri, Ateena | 1937 |
| Ηλέκτρα | Elektra — Epidauros | 1938 |
| Ορέστεια | Oresteia — Herodes Attikoksen odeion | 1949 |
| Ιππόλυτος | Hippolytos — Epidauros | 1954 |
| Πειραϊκό Θέατρο | Pireuksen teatterin perustaminen | 1957 |
| Ηλέκτρα | Elektra — hänen viimeinen ohjauksensa | 1978 |
Lause muistettavaksi
Πρόκειται απλούστατα περί βηματισμών παρμένων απ’ το συρτό μας και προσαρμοσμένων στις απαιτήσεις του έργου.
Prókeitai aploústata perí vimatismón parménon ap’ to syrtó mas kai prosarmosménon stis apaitíseis tou érgou.
Kyse on yksinkertaisesti askelista, jotka on otettu syrtos-tanssistamme ja sovitettu näytelmän vaatimuksiin.


























































