Martha Karagianni

Martha Karagianni syntyi 6. marraskuuta 1939 Pontoksesta tulleiden pakolaisvanhempien ainoaksi lapseksi ja kasvoi Keratsinissa Pireuksen lähellä; joidenkin lähteiden mukaan hän syntyi Pireuksessa tai Ateenassa. Kahdeksanvuotiaana, vuoden opiskeltuaan Morianoffin tanssikoulussa, hänet hyväksyttiin Lyyrisen näyttämön lastenbalettiin, ja kun ohjelma lakkautettiin, hän seurasi opettajaansa uuteen tanssikouluun. Hänen yksityinen oppikoulunsa opetti myös tanssia ja näyttelemistä. Koulun esityksessä ohjaaja Orestis Laskos huomasi hänet ja kutsui hänet koekuvauksiin Finos Filmille. Ennen seitsemäntoista vuoden ikää hän näytteli Alekos Alexandrakisin rakastettua elokuvassa Η Άγνωστος (Tuntematon nainen), joka tuli ensi-iltaan 1956. Hän ei koskaan käynyt teatterikoulua, mutta sai näyttelijänluvan ”poikkeuksellisena lahjakkuutena”.

Hänen näyttämödebyyttinsä seurasi 1957 revyyssä Ελέφαντες και ψύλλοι (Norsuja ja kirppuja), jossa hän tapasi Giannis Dalianidisin, tuolloin näyttelijän ja tanssijan. Vuodesta 1961 hänen elokuvauransa oli tiiviisti sidoksissa Dalianidisiin ja Finos Filmiin, ja vuosina 1964–1972 hän työskenteli yksinomaan Finosille. Sen jälkeen hän keskittyi teatteriin, siirtyen 1970- ja 1980-luvun musikaaleista ja komedioista 1990-luvun draamaan, ja esiintyi televisiosarjoissa vuodesta 1977 alkaen. Hänen omaelämäkertansa Ο έρωτας μωρό μου είναι γλέντι (Rakkaus, kulta, on juhlaa) ilmestyi 2001. Hän kuoli 18. syyskuuta 2022.

Karagiannin valkokangashahmo muotoutui Finos Filmin 1960-luvun komedioissa ja musikaaleissa. Dalianidis ohjasi hänet ensimmäisen kerran elokuvassa Ζητείται ψεύτης (Valehtelija haetaan, 1961). Μερικοί το προτιμούν κρύο (Jotkut pitävät kylmästä, 1963), jota Finos pitää ensimmäisenä kreikkalaisena musikaalina, toi hänelle suuren menestyksen Dinos Iliopoulosin morsiamena. Sen jälkeen hänestä tuli Dalianidisin musikaalien vakiokasvo, esimerkiksi Κάτι να καίει (Jokin palaa, 1964), Κορίτσια για φίλημα (Tyttöjä suudeltavaksi, 1965), Ραντεβού στον αέρα (Treffit ilmassa, 1966), Μια κυρία στα μπουζούκια (Rouva bouzoukiklubilla, 1968), Γοργόνες και μάγκες (Merenneidot ja veijarit, 1968) ja Μαριχουάνα στοπ (Marihuana seis, 1971). Hän tanssi kaikissa, mutta lauloi vain yhdessä: Ο άντρας που θα παντρευτώ (Mies, jonka kanssa menen naimisiin), Mimis Plessasin ja Lefteris Papadopoulosin laulu, elokuvassa Merenneidot ja veijarit.

Kostas Voutsasin kanssa hän muodosti hyvin rakastetun elokuvaparin, etenkin elokuvassa Το ανθρωπάκι (Pikkumies, 1969). Nikos Foskolosin Πεθαίνω κάθε ξημέρωμα (Kuolen joka aamunkoitto, 1969) antoi hänelle hänen ainoan draamaroolinsa Finosilla. Finos Film laskee kaksikymmentä hänen neljästäkymmenestäkahdesta elokuvastaan. Näyttämöllä hän tuotti kunnianhimoisen Cabaret’n talvella 1972, sai kiitosta Pirandellon, Goldonin ja Kesselringin näytelmissä 1990-luvulla ja näytteli 2004 Praxagoraa Aristofaneen näytelmässä Εκκλησιάζουσες (Naisten kansankokous), kiertäen Kreikan festivaaleja aina Herodes Atticuksen odeioniin asti.

Finos Film, jolla on oikeudet hänen elokuviinsa, säilyttää verkkosivuillaan Karagiannin filmografian, kolme videokunnianosoitusta ja valikoiman hänen sanontojaan; hänen kuollessaan yhtiö hyvästeli hänet ”meidän merenneitonamme”. Hän sanoi kerran, ettei naurattamista voi oppia: joko se on tai ei ole. Koominen ajoitus voi olla synnynnäistä, mutta komediadialogi on erinomainen luokkahuone. Valitse lyhyt kohtaus tekijätiedoin merkitystä kreikankielisestä Finos-komediasta, kuten Το ανθρωπάκι (Pikkumies), ja merkitse muistiin, miten henkilöt esittävät pyynnön, keskeyttävät toisensa ja vaihtavat sävyä. Kirjoita sitten samaan tilanteeseen omin sanoin uusi neljän–kuuden repliikin vuoropuhelu käsikirjoituksen kopioimisen sijaan ja esitä se parin kanssa.

• Hän sai näyttelijänluvan ”poikkeuksellisena lahjakkuutena” käymättä koskaan teatterikoulua.
• Dalianidisin musikaaleissa hän tanssi aina, mutta lauloi vain kerran, elokuvassa Merenneidot ja veijarit (1968).
• Vuonna 2002 hän palasi Lyyriselle näyttämölle operetissa Το κορίτσι της γειτονιάς (Naapurin tyttö), yli viisikymmentä vuotta lastenbaletin jälkeen.
• Hänen ensimmäinen antiikin komediansa tuli vasta 2004, kun hän näytteli Praxagoraa Aristofaneen Naisten kansankokouksessa.