Stratis Tsirkas

Hän syntyi Jannis Chatziandreasina Kairossa 23. heinäkuuta 1911 Egyptin suureen ja vauraaseen kreikkalaisyhteisöön, johon kuului tuolloin reilusti yli satatuhatta ihmistä Aleksandriassa, Kairossa ja Niilin kaupungeissa. Hän kasvoi kreikkalaisten koulujen ja arabialaisen, kosmopoliittisen kaupungin välissä ja ansaitsi seitsemäntoistavuotiaasta lähtien elantonsa Egyptin kansallispankissa, kirjanpitäjänä Ylä-Egyptissä ja vuodesta 1939 nahkatehtaan johtajana Aleksandriassa, kirjoittaen vapaa-ajallaan. Vuonna 1930 hän tapasi Kavafisin. 1930-luvulla hän julkaisi runoja, ensimmäisenä Φελλάχοι (Fellahit, 1937), ja osallistui Egyptin kreikkalaisuuden vasemmistolaisiin ja antifasistisiin piireihin.

Toisen maailmansodan aikana Egyptistä tuli Kreikan maanpakohallituksen ja Lähi-idän kreikkalaisten asevoimien tukikohta, ja Tsirkas eli läheltä niiden poliittisen kuohunnan: kuningasmielisten ja vasemmiston väliset kamppailut, vuosien 1943 ja 1944 kapinat ja niiden kukistamisen. Näistä tapahtumista tuli hänen proosansa raaka-aine. Sodan jälkeen hän julkaisi novelleja ja vuonna 1958 ensimmäisen suuren Kavafis-tutkimuksensa. Vuonna 1963, kun Egyptin kreikkalaisyhteisö hajosi Nasserin aikana, hän asettui Ateenaan. Trilogian ensimmäinen osa, Η Λέσχη (1960), ajoi hänet avoimeen ristiriitaan kommunistisen puolueen johdon kanssa, joka vaati häntä sanoutumaan siitä irti; hän kieltäytyi ja hänet erotettiin, ja puolueen hajottua vuonna 1968 hän liittyi uudistusmieliseen Sisämaan kommunistiseen puolueeseen. Hän kuoli Ateenassa 27. tammikuuta 1980.

Ακυβέρνητες Πολιτείες (Ajelehtivat kaupungit) koostuu teoksista Η Λέσχη (Klubi, 1960), joka sijoittuu Jerusalemiin, Αριάγνη (Ariagni, 1962), joka sijoittuu Kairoon, ja Η Νυχτερίδα (Lepakko, 1965), joka sijoittuu Aleksandriaan, kaikki vuosiin 1942–44. Keskiössä on Manos Simonidis, kreikkalainen upseeri ja vasemmistolainen, joka joutuu salaliiton, rakkauden ja epäilyn pyörteisiin, mutta trilogia vilisee ääniä: emigranttipoliitikkoja, brittiläisiä agentteja, arabinationalisteja, juutalaisia pakolaisia, aleksandrialaisia kauppiaita, prostituoituja ja sotilaita. Tsirkas käyttää sisäistä monologia, vaihtuvia näkökulmia, kirjeitä ja asiakirjoja, ja kirjoja verrataan usein suuriin eurooppalaisiin modernistisiin romaaneihin; ranskannos vuodelta 1971 teki hänet tunnetuksi ulkomailla ja voitti vuonna 1972 ranskalaisen palkinnon parhaasta ulkomaisesta romaanista. Ennen kaikkea trilogia kertoo omastatunnosta: mitä kunnollinen ihminen on velkaa aatteelle ja mitä aate voi häneltä vaatia.

Hänen viimeinen romaaninsa, Η χαμένη άνοιξη (Menetetty kevät, 1976), siirtyy Ateenaan ja vuoden 1965 poliittiseen kriisiin. Hänen kriittinen tuotantonsa on yhtä tärkeä. Teoksissa Ο Καβάφης και η εποχή του (Kavafis ja hänen aikansa, 1958) ja Ο πολιτικός Καβάφης (Poliittinen Kavafis, 1971) hän sijoitti runoilijan brittimiehityksen ja Egyptin kansallisliikkeen todelliseen Aleksandriaan ja väitti, että monet historialliset runot kätkevät poliittisia merkityksiä. Lähestymistapa kiistettiin, mutta se avasi uuden tavan lukea Kavafista.

Ajelehtivat kaupungit mainitaan säännöllisesti 1900-luvun tärkeimpien kreikkalaisten romaanien joukossa, ja sitä opetetaan Kreikan yliopistoissa. Lukijoille, joita kiinnostaa Egyptin kadonnut kreikkalainen maailma, Tsirkas on Kavafisin ohella välttämätön opas: Aleksandrian ja Kairon kahvilat ja klubit, kielten sekoitus, tunne yhteisöstä, joka on katoamassa. Hänen esseensä ovat yhä lähtökohta kaikelle keskustelulle Kavafisista ja politiikasta. Hyvä harjoitus: lue teoksen Η Λέσχη ensimmäiset sivut ja huomaa, kuinka nopeasti äänet vaihtuvat; lue sitten Kavafisin «Η πόλις» (Kaupunki) ja mieti, miksi molemmat kirjailijat näkivät Aleksandrian kaupunkina, josta ei voi lähteä.

• Stratis Tsirkas oli kirjailijanimi; hänen oikea nimensä oli Jannis Chatziandreas.
• Trilogian jokainen osa sijoittuu eri kaupunkiin: Jerusalemiin, Kairoon, Aleksandriaan.
• Ensimmäinen osa, Klubi, johti välirikkoon kommunistisen puolueen johdon kanssa, joka erotti hänet, kun hän kieltäytyi sanoutumasta siitä irti.
• Hän asui Egyptissä vuoteen 1963 ja asettui Ateenaan vasta viisikymppisenä.