Martha Frintzila

Martha Frintzila syntyi vuonna 1972 Elefsinassa (antiikin Eleusis) Ateenan länsipuolella ja kasvoi siellä. Hän opiskeli musiikkia ja teatteria ja aloitti vuonna 1993 ammattinäyttelijänä. Ensimmäiset roolinsa hän teki Kreikan kansallisteatterissa, Euripideen Medeiassa Nikos Charalambousin ohjauksessa ja George Orwellin Eläinten vallankumouksessa Dimitris Potamitisin ohjauksessa. Seuraavina vuosina hän esiintyi Sofokleen Elektrassa Lydia Koniordoun ohjauksessa (1996), Aristofaneen Lysistrateessa (1997) ja Euripideen Ifigeneia Auliissa -näytelmässä (2002) sekä Alexandros Papadiamantisin teoksessa Η Φόνισσα (Murhaajatar), jonka Sotiris Hatzakis ohjasi Politeia-teatteriin vuosina 1998–2000.

Vuodesta 1996 hän on myös ohjannut. Vuonna 1999 hänestä tuli Δρόμος με Δέντρα (Puiden tie) -ryhmän ohjaaja, ja vuosina 2000–2009 hän johti yhdessä muiden kanssa Kratiras-taidetilaa Ateenassa. Vuonna 2010 hän alkoi johtaa Baumstrassea, itsenäistä teatterin, musiikin ja työpajojen tilaa Ateenan Votanikosin kaupunginosassa, ja vuonna 2012 Attikan antiikin draaman koulua, joka on järjestänyt seminaareja Elefsinassa. Hän opetti näyttelijäntyötä kansallisteatterin teatterikoulussa ja on antanut kreikkalaisen perinnelaulun tunteja vuodesta 2002. Ulkomailla hän on työskennellyt Princetonin yliopiston, New Jerseyn Stockton Universityn ja Brooklyn Academy of Musicin kanssa.

Laulajana Frintzila liikkuu perinnelaulun, rebetikon ja kreikkalaisen taidelaulun välillä. Hänen varhaisin levytyksensä on Vasilis Skoulasin albumilla Αναστορούμαι (Muistan, 1998). Vuodesta 2003 hän esiintyi säveltäjä Thanasis Papakonstantinoun kanssa ja lauloi tämän livealbumilla Τα ζωντανά (Elävät, 2004). Myöhemmin hän konsertoi Maria Farantourin, Tania Tsanaklidoun ja Lena Platonosin kanssa ja jakoi vuonna 2010 live-ohjelman Haris Alexioun kanssa. Hän on Kubara Projectin laulaja, ja hänen omia albumejaan ovat Η Μάρθα Φριντζήλα τραγουδά Θέμο Σκανδάμη (Martha Frintzila laulaa Themos Skandamisia, 2011) sekä livetallenne pianisti Takis Farazisin kanssa (2014).

Teatterissa hän on ohjannut Euripidesta, Aiskhylosta ja Sofoklesta, usein Elefsinaan liittyville festivaaleille. Hänen Βάκχες (Bakkhantit) esitettiin Aischyleia-festivaalilla Elefsinassa 2013 ja vuonna 2017 Epidauroksen antiikin stadionilla Vasilis Mantzoukisin musiikilla; hän ohjasi, näytteli ja lauloi. Tammikuussa 2021, kun pandemia piti teatterit suljettuina, kansallisteatteri lähetti suorana hänen teoksensa Μήδεια – Medea’s Son(g)s uudelta Tutkimusnäyttämöltään Nikoletta Frintzilan käännöksenä; hän ohjasi sen ja esitti itse Medeiaa. Englanninkielinen alaotsikko leikittelee sanoilla sons (pojat) ja songs (laulut). Ennen lähetystä hän vertasi teatteria ruudulla häihin tai kasteeseen, joita sukulaiset seuraavat vain omilta ruuduiltaan.

Frintzilan vaikutus kulkee yhtä lailla opetuksen kuin esitysten kautta. Votanikosin Baumstrasse on hänen Δρόμος με Δέντρα -ryhmänsä koti, ja siellä järjestetään perinnelaulun, äänenkäytön ja antiikin tragedian työpajoja sekä muiden muusikoiden konsertteja. Attikan antiikin draaman koulu sai alkunsa vuonna 2012 Elefsinassa, antiikin mysteerien kaupungissa, jossa hän syntyi; nykyään sen seminaarit pidetään Baumstrassessa. Kansallisteatterin digitaalinen arkisto, jota voi selata SearchCulture.gr-palvelussa, säilyttää hänen Medeiansa tekijätiedot ja Karol Jarekin valokuvat.

Tehtävä oppijalle: lue hänen kreikankielinen lauseensa «αυτό είναι και το θέατρο: ένα μυστήριο που δεν υφίσταται χωρίς μάρτυρες» (sitäkin teatteri on: mysteeri, jota ei ole ilman todistajia) ääneen kahdesti, ensin tauolla kaksoispisteen kohdalla ja sitten yhteen menoon, ja merkitse, mitä sanaa kumpikin versio korostaa.

• Vuonna 2007 ARTE-kanavan Visages d’Europe -sarja omisti hänelle Timon Koulmasisin ja Iro Siafliakin dokumentin Bienvenue chez Martha (Tervetuloa Marthan luo).
• Helmikuussa 2015 hän esitteli Princetonin yliopistossa opiskelijamuusikoiden kanssa valikoiman kreikkalaisia lauluja nimellä Α-Ω (alfasta omegaan).
• Hänen Medeiansa vuoden 2021 suoratoistossa oli valinnainen englanninkielinen tekstitys, jotta ulkomaiset katsojat voisivat seurata uuskreikaksi esitettyä kreikkalaista tragediaa.