Prokopios Kesarealainen

Prokopios syntyi noin vuonna 500 Caesarea Maritimassa, Palestiinan roomalaisessa pääkaupungissa, kreikankielisessä kaupungissa, jonka koulut olivat kuuluisia, ja hän sai retorin ja lakimiehen koulutuksen luultavasti Gazassa tai Beirutissa. Vuonna 527, jona Justinianuksesta tuli keisari, hänet nimitettiin nuoren sotapäällikkö Belisariuksen oikeudelliseksi neuvonantajaksi ja sihteeriksi Persian rajalle, ja seuraavat kolmetoista vuotta hän näki aikansa sodat komentajan teltasta: voiton Darassa vuonna 530, sotaretken, joka tuhosi Pohjois-Afrikan vandaalivaltakunnan 533–34, sodan itägoottejä vastaan Italiassa, mukaan lukien vuoden kestäneen Rooman piirityksen 537–38, ja saapumisen Ravennaan vuonna 540.

Vuonna 542 hän oli Konstantinopolissa, jossa hän näki paiseruton tappavan laskujensa mukaan jopa kymmenentuhatta ihmistä päivässä; hänen kuvauksensa Sotien toisessa kirjassa on taudin ensimmäinen kliininen kuvaus eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Hän eli pääkaupungissa arvostettuna miehenä, ehkä korkeassa virassa, ja julkaisi Sotien seitsemän ensimmäistä kirjaa noin vuonna 551, kahdeksannen noin 553 ja Rakennuksista 550-luvun puolivälissä. Salaisen historian, joka kirjoitettiin noin vuonna 550 raivon ja pelon vallassa, hän piti lukkojen takana. Hänen kuolinvuotensa on tuntematon; tavallisesti arvellaan noin vuotta 565, jolloin myös Justinianus itse kuoli.

Hänen yksityiselämästään ei tiedetä mitään, ja hänen kolme kirjaansa puhuvat kolmella eri äänellä: on asiallinen sotilashistorioitsija, hovin ylistäjä ja Salaisen historian kirjoittaja, niin myrkyllinen, että tutkijat vuosisatojen ajan kieltäytyivät uskomasta yhden miehen kirjoittaneen kaikki kolme.

Υπέρ των πολέμων (Sodat) noudattaa Thukydideen mallia: puheita ennen taistelua, maantieteellisiä poikkeamia, viileä katse syihin. Sen huippukohtia ovat Nika-kapina tammikuussa 532, jolloin puolet Konstantinopolista paloi ja Justinianus valmistautui pakenemaan, kunnes Theodora sanoi neuvostolle mieluummin kuolevansa purppurassa ja lainasi vanhaa sanontaa, jonka mukaan «valtaistuin on kaunis käärinliina»; vuoden 542 rutto; ja Italian pitkä kuolinkamppailu. Περί κτισμάτων (Rakennuksista) luettelee Justinianuksen kirkot, linnoitukset ja vesisäiliöt, ja sen ensimmäinen kirja sisältää klassisen kuvauksen Hagia Sofiasta, jonka kupoli ei Prokopioksen mielestä näyttänyt lepäävän muurauksen varassa vaan riippuvan taivaasta kultaisessa ketjussa.

Ανέκδοτα (kirjaimellisesti ”julkaisemattomat asiat”, Salainen historia) on kirja, joka teki hänestä pahamaineisen. Siinä hän väittää, että Justinianus ja Theodora tuhosivat valtakunnan nautinnonhalusta ja ahneudesta; että keisarin oli nähty kävelevän palatsissa yöllä ilman päätä; että Theodora, Hippodromin karhunhoitajan tytär, oli ollut näyttelijätär ja kurtisaani; että Belisarius oli pelkuri, jota hallitsi hänen uskoton vaimonsa Antonina. Historioitsijat lukevat teosta varoen, konservatiivisen senaattorin kostona uudistusmieliselle itsevaltiaalle, mutta sen yksityiskohdat verotuksesta, oikeudesta ja hovielämästä vahvistuvat usein muualta. Käsikirjoitus lepäsi tuntemattomana Vatikaanin kirjastossa, kunnes Niccolò Alamanni painatti sen vuonna 1623. Hänen kreikkansa on keinotekoista attikaa, joka välttää kristillisiä termejä, niin että piispasta tulee ”pappi” ja kirkosta ”temppeli”, ja juuri siksi klassisen filologian tutkijat lukevat häntä yhä viimeisenä antiikin kirjoittajista.

Jokainen kreikkalainen koululainen kohtaa Prokopioksen tietämättään: yläkoulun toisen luokan Bysantin historian oppikirja kertoo Nika-kapinasta hänen silmiensä kautta, ja Theodoran «η βασιλεία είναι ωραίο σάβανο» (valtaistuin on kaunis käärinliina) on lause, jota kreikkalaiset lainaavat yhä kieltäytyessään pakenemasta. Hagia Sofia, jonka Rakennuksista kuvaa kivi kiveltä, on edelleen se bysanttilainen muistomerkki, jonka kaikki tuntevat. Kreikan sana ανέκδοτο, nykyään hauska tarina tai vitsi, sai merkityksensä hänen Salaisen historiansa nimestä, ”julkaisemattomasta” kirjasta, joka on täynnä skandaalimaisia kertomuksia. Salainen historia on nykykreikkalaisena käännöksenä menestysteos ja Robert Gravesin romaanin Kreivi Belisarius (1938) sekä jokaisen elokuvan ja television Theodoran lähde. Hänen kuvaamaansa vuoden 542 ruttoa kutsutaan Justinianuksen rutoksi, ja siihen viitattiin jatkuvasti covid-pandemian aikana.

• Kreikan sana ανέκδοτο ja suomen ”anekdootti” juontuvat hänen Salaisen historiansa nimestä Ἀνέκδοτα, ”julkaisemattomat asiat”.
• Salainen historia jäi lukematta tuhanneksi vuodeksi, kunnes käsikirjoitus löydettiin Vatikaanin kirjastosta ja painettiin vuonna 1623.
• Hän kertoo, että palatsiin tuotu munkki kieltäytyi astumasta sisään, koska näki demonien herran istuvan valtaistuimella Justinianuksen paikalla.
• Hänen kuvauksensa vuoden 542 rutosta paiseineen, houreineen ja joukkohautoineen on eurooppalaisen kirjallisuuden varhaisin kliininen kuvaus paiserutosta.