Elämä
Alexandra Papadopoulou syntyi Konstantinopolissa vuonna 1867; eräs kreikkalainen hakuteos mainitsee vuoden 1876, mutta hänen ikänsä kuollessa viittaa vuoteen 1867. Hän opiskeli kaupungin tunnetussa Pallas-tyttökoulussa ja valmistui opettajaksi. Hän opetti siellä ja toimi myös kotiopettajana, muun muassa lääkäri Fotis Fotiadisin lapsille; Fotiadis oli puhutun kielen johtavia puolustajia opetuksessa. Vuonna 1887 hän julkaisi naisten almanakan Ημερολόγιον των Κυριών (Naisten almanakka).
Hänen julkinen toimintansa herätti vihamielisyyttä. Vuonna 1893 hän perusti Edistyksellisten naisten yhdistyksen, jota konstantinopolilainen sanomalehti Νεολόγος (Neologos) hyökkäsi ankarasti vastaan. Vuonna 1896 hän toimitti runoilija Ioannis Gryparisin kanssa kirjallisuuslehteä Φιλολογική Ηχώ (Kirjallinen kaiku). Vuonna 1899 patriarkaatin keskusopetuskomitea kielsi häntä opettamasta sen kouluissa, ja hän muutti Bukarestiin. Siellä hän opetti palkatta Evangelismos-koulun tyttökoulussa ja kirjoitti kreikkalaiseen sanomalehteen Πατρίς (Patris).
Noin vuonna 1905 hänestä tuli käytännöllisen tyttökoulun johtaja Thessalonikissa, joka kuului vielä Osmanien valtakuntaan. Hän kuoli syöpään Balıklın kreikkalaisessa sairaalassa Konstantinopolissa 8. maaliskuuta 1906, 39-vuotiaana.
Teokset
Papadopoulou kirjoitti pääasiassa novelleja, noin 140, hajallaan aikakauslehdissä kuten Εστία (Estia), Παναθήναια (Panathinaia) ja Πινακοθήκη (Pinakothiki). Hän käytti ainakin seitsemää salanimeä, muun muassa Βυζαντίς (Bysanttilainen nainen), Ανατολίτισσα (Idän nainen) ja Θρακοπούλα (Traakialainen tyttö). Hänen ensimmäinen kokoelmansa Δεσμίς διηγημάτων (Nippu kertomuksia) ilmestyi Konstantinopolissa vuonna 1889 nuoren Grigorios Xenopouloksen esipuheella; Xenopoulos kehui hänen säkenöivää tyyliään, älyään, hellyyttään ja ironiaansa. Vuoden 1891 uudessa niteessä oli pienoisromaani Περιπέτειαι μιας διδασκαλίσσης (Erään opettajattaren seikkailut), joka ammentaa hänen omasta opettajankokemuksestaan. Pienoisromaani Ημερολόγιον της δεσποινίδος Λεσβίου (Neiti Lesvioun päiväkirja) seurasi vuonna 1894, ja sitä kiitetään psykologisesta tarkkanäköisyydestä.
Useimmat novellit ovat kaupunkilaisia: Konstantinopolin keskiluokkaisia ja varakkaita kreikkalaisnaisia, heidän perheitään, avioliittojaan ja sosiaalisia pyrkimyksiään. Myöhemmin hän kirjoitti myös bysanttilaisia kertomuksia, kuten Στο μοναστήρι (Luostarissa, 1902–1903), 800-luvun hovijuonista; romaani Anna Komnenesta säilyi vain käsikirjoituksena ja on nyt kadonnut. Hänen kielensä liikkuu oppineen katharevusan ja puhutun kielen välillä. Novellissa Η γιαγιά (Isoäiti), joka sijoittuu Bosporinsalmen Therapiaan, lähes sokea isoäiti kasvattaa viisi lastenlasta neulapitsiä tekemällä, ja nuorin toivoo lahjaksi silmiä hänelle.
Perintö nyky-Kreikassa
Papadopoulou oli vuosikymmeniä lähes unohdettu. Filologi Giannis Papakostas kokosi hänen elämänsä vuoden 1980 tutkimukseen ja toimitti myöhemmin hänen novellejaan; vuodesta 1987 useat kreikkalaiset kustantajat ovat julkaisseet niitä uudelleen, ja naisten kirjoittamisen ja koulutuksen tutkijat mainitsevat hänet nykyään uranuurtajana. Hänen novellinsa Η γιαγιά (Isoäiti) on luettavissa maksutta kreikankielisessä Wikiaineistossa. Lue loppukohtaus ja kirjaa kaikki tavat, joilla henkilöitä nimitetään tai puhutellaan: η γιαγιά (isoäiti), το Γεωργάκι (pikku Giorgos), η μανούλα (äiti kulta), μάτια μου (kultaseni, kirjaimellisesti silmäni). Huomaa, kuka puhuu ja kuka vaikenee. Kirjoita sitten kaksi oppinutta ilmausta nykykreikaksi, esimerkiksi διά να ιδή muotoon για να δει (jotta hän näkisi).
Tiesitkö?
- Hän oli ainoa nainen vuonna 1896 julkaistun antologian Ελληνικά διηγήματα (Kreikkalaisia novelleja) kirjoittajien joukossa.
- Yksi hänen salanimistään oli Σατανίσκη (Pikku paholaisnainen).
- Hänestä tunnetaan vain yksi valokuva; se julkaistiin kreikkalaisessa almanakassa vuonna 1907, hänen kuolemaansa seuranneena vuonna.
- Hänen romaaninsa bysanttilaisesta prinsessasta ja historioitsijasta Anna Komnenesta on kadonnut.
Tärkeimmät teokset
| Kreikankielinen nimi | Nimi | Vuosi |
|---|---|---|
| Ημερολόγιον των Κυριών | Naisten almanakka — almanakka naisille | 1887 |
| Δεσμίς διηγημάτων | Nippu kertomuksia | 1889 |
| Περιπέτειαι μιας διδασκαλίσσης | Erään opettajattaren seikkailut — pienoisromaani | 1891 |
| Ημερολόγιον της δεσποινίδος Λεσβίου | Neiti Lesvioun päiväkirja — pienoisromaani | 1894 |
| Φιλολογική Ηχώ | Kirjallinen kaiku — lehti, toimitettu Ioannis Gryparisin kanssa | 1896 |
| Στο μοναστήρι | Luostarissa — bysanttilainen pienoisromaani | 1902–1903 |
Lause muistettavaksi
— Μάτια μου... μάτια μου... Πολλά χείλη το λένε χαϊδευτικά το μάτια μου, μα στης γιαγιάς τα χείλη έχουν άλλη σημασία.
— Mátia mou... mátia mou... Pollá chíli to léne chaïdeftiká to mátia mou, ma stis giagiás ta chíli échoun álli simasía.
”Silmäni… silmäni…” Monet huulet sanovat ”silmäni” hellittelynä, mutta isoäidin huulilla sanoilla on toinen merkitys.
