Andreas Embirikos

Embirikos syntyi 2. syyskuuta 1901 Brăilassa, Romanian Tonavan satamassa, jonne monet kreikkalaiset kauppias- ja laivanvarustajasuvut olivat asettuneet. Hänen sukunsa oli kotoisin Androksen saarelta, yhdeltä Kreikan suurista laivanvarustajasaarista, ja hän kasvoi enimmäkseen Ateenassa varakkaissa oloissa. Hän kirjoittautui Ateenan yliopistoon opiskelemaan filosofiaa mutta jätti sen pian, opiskeli taloustiedettä Lausannessa ja sitten filosofiaa ja englantilaista kirjallisuutta Lontoon King’s Collegessa työskennellen samalla siellä suvun varustamoliiketoiminnassa (1921–1925), maailmassa, jonka hän myöhemmin jätti taakseen.

Vuonna 1926 hän muutti Pariisiin, ja siellä vietetyt viisi vuotta ratkaisivat hänen elämänsä. Hän liittyi André Bretonin ja surrealistien piiriin; he uskoivat, että runouden tuli vapauttaa tiedostamaton järjen, moraalin ja tottumuksen vallasta. Samaan aikaan hän kävi analyysissa René Laforguen luona, joka oli yksi ranskalaisen psykoanalyysin perustajista, ja tämän kautta hän tutustui surrealisteihin noin vuonna 1929. Palatessaan Ateenaan vuonna 1931 hän toi mukanaan molemmat vallankumoukset: surrealismin ja Freudin.

Tammikuun 25. päivänä 1935 hän piti esitelmän surrealismista Ateenan Taiteilijaklubilla ja julkaisi teoksen Υψικάμινος, ensimmäisen kreikankielisen surrealistisen kirjan. Vuosina 1935–1951 hän toimi psykoanalyytikkona, ensimmäisenä Kreikassa. Hän avioitui runoilija Matsi Hatzilazaroun kanssa vuonna 1939 (he erosivat 1943) ja Vivika Zissin kanssa vuonna 1947; heidän vuonna 1957 syntyneestä pojastaan Leonidasista tuli myös kirjailija. Kesänsä hän vietti Androksella ja eli hiljaista elämää ystävien, kuten Odysseas Elytisin ja Nikos Engonopoulosin, ympäröimänä, kirjoittaen paljon enemmän kuin julkaisi. Hän kuoli Kifisiassa Ateenan pohjoisosassa 3. elokuuta 1975.

Υψικάμινος (Masuuni, 1935) on kokoelma automaattikirjoituksella syntyneitä proosarunoja; surrealistinen tekniikka antaa sanojen virrata ilman tietoista kontrollia. Sen kuvat ovat hätkähdyttäviä: koneita ja ruumiita, laivoja ja tähtiä, halua, joka räjähtää pitkiksi virkkeiksi, joissa oppinein katharevusa sekoittuu demoottisen kreikan katukieleen. Kriitikot ja yleisö reagoivat vihalla ja naurulla; monet luulivat sitä pilaksi. Silti kirja muutti kreikkalaisen runouden mahdollisuudet, ja 1930-luvun sukupolvi, ennen kaikkea Elytis, oppi sen vapaudesta.

Ενδοχώρα (Sisämaa, 1945) kokoaa hallitumpia runoja vuosilta 1934–1937, valoisia ja aistillisia, joissa ylistetään Egeanmerta, ihmisruumista ja eräänlaista iloista kosmista optimismia. Myöhemmin ilmestyivät proosateos Γραπτά ή Προσωπική μυθολογία (Kirjoituksia eli Henkilökohtainen mytologia, 1960) ja pienoisromaani Αργώ ή Πλους αεροστάτου (Argo eli Ilmapallon matka, julkaistu jatkokertomuksena 1964–1965 ja kirjana 1980).

Hänen pääteoksensa ilmestyi kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Ο Μέγας Ανατολικός (Suuri Itäinen), joka julkaistiin kahdeksana niteenä vuosina 1990–1992, kuvaa jättiläishöyrylaiva Great Easternin matkaa Liverpoolista New Yorkiin 1800-luvulla; matkan aikana matkustajat ja miehistö antautuvat loputtomalle, iloiselle erotiikalle. Freudin oppilaalle Embirikosille seksuaalinen vapaus oli avain ihmisen onneen ja utopistiseen tulevaisuuteen, ja romaani on hänen valtava, provosoiva ylistyslaulunsa tälle vakaumukselle.

Embirikos tunnustetaan nykyään yhdeksi uuskreikkalaisen runouden suurista uudistajista, ja Υψικάμινος on yliopistoissa kreikkalaisen surrealismin perustava teksti Engonopoulosin tuotannon rinnalla. Hänen kirjojaan on yhä saatavilla, ja Ο Μέγας Ανατολικός jakaa edelleen lukijat: toisille se on mestariteos, toisille järkyttävä. Hänelle on omistettu näyttelyitä ja konferensseja, ja Androksen saari vilkkaine kirjallisine ja taiteellisine elämineen vaalii hänen muistoaan. Tämän tason oppija voi kokeilla yhtä ainoaa sivua teoksesta Υψικάμινος: älä etsi loogista merkitystä, vaan lue se ääneen ja anna kuvien ja sanojen musiikin vaikuttaa, kuten surrealistit halusivat.

• Hän oli sekä Kreikan ensimmäinen surrealistinen runoilija että ensimmäinen toimiva psykoanalyytikko.
• Monet lukijat pitivät vuonna 1935 teosta Υψικάμινος huijauksena.
• Hänen suuri romaaninsa Ο Μέγας Ανατολικός julkaistiin kahdeksana niteenä viisitoista vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
• Hän syntyi Romaniassa androslaiseen laivanvarustajasukuun.