Thukydides

Thukydides, Oloroksen poika, syntyi Ateenassa noin vuonna 460 eaa. varakkaaseen perheeseen, jolla oli yhteyksiä Traakiaan ja oikeus louhia kultakaivoksia Traakian rannikolla Thasosta vastapäätä. Hänen isänsä nimi on traakialainen ja kuninkaallinen, ja hän oli luultavasti sukua Kimonille, suurelle aristokraattiselle sotapäällikölle. Hänen nuoruudestaan emme tiedä mitään muuta kuin sen, mitä hän itse kertoo: että hän alkoi tehdä muistiinpanoja heti sodan sytyttyä vuonna 431 eaa., koska hän aavisti sen tulevan suuremmaksi kuin mikään aiempi, ja että hän sairastui ruttoon vuonna 430 eaa. ja selvisi siitä, minkä vuoksi hänen kuvauksensa oireista on niin tarkka.

Vuonna 424 eaa. hänet valittiin yhdeksi kymmenestä strategista ja määrättiin Pohjois-Aigeianmerelle. Kun spartalainen päällikkö Brasidas hyökkäsi yllättäen Amfipoliiseen, Ateenan tärkeään siirtokuntaan Strymonjoella, Thukydides purjehti Thasoksesta seitsemällä aluksella mutta saapui puoli päivää liian myöhään; kaupunki oli jo antautunut. Ateena tuomitsi hänet maanpakoon. Seuraavat kaksikymmentä vuotta hän vietti, kuten hän sanoo, poissa kaupungista, jolloin hänellä oli aikaa tarkkailla tapahtumia ja pääsy niin peloponnesolaisten kuin omien puolelle, ja hän näyttää matkustaneen laajalti, kenties Sisiliaan ja varmasti Peloponnesoksen ja Makedonian halki.

Hän palasi Ateenaan vuoden 404 eaa. armahduksen jälkeen ja kuoli muutamaa vuotta myöhemmin, noin vuonna 400 eaa., kenties väkivaltaisesti, teoksen jäädessä kesken: se katkeaa kesken lauseen vuoteen 411. Antiikin perimätieto sijoitti hänen hautansa Kimonin suvun hautojen joukkoon muurien ulkopuolelle. Ksenofon ja muut jatkoivat kertomusta siitä, mihin hän oli jäänyt.

«Ιστορίαι», jotka myöhemmät toimittajat jakoivat kahdeksaan kirjaan, kertovat Peloponnesolaissodasta sen syistä vuoteen 411 eaa. Kirja 1 selittää, miksi Thukydides pitää sotaa kaikkien aikojen suurimpana, käy läpi varhaisen Kreikan historian skeptikon silmin, esittelee hänen menetelmänsä ja erottaa julkiset valitukset siitä, mitä hän kutsuu «todellisimmaksi syyksi»: Ateenan vallan kasvusta ja pelosta, jota se herätti Spartassa. Hän kertoo lukijalle tarkistaneensa jokaisen tiedon, ettei hän luottanut kenenkään muistiin ja että hän laati puheet pysyen mahdollisimman lähellä sitä, mitä oli sanottu, mutta antaen puhujien sanoa sen, mitä tilanne vaati.

Seuraavat suuret jaksot kuuluvat kreikan luetuimpiin sivuihin. Perikleen hautajaispuhe (2.35–46) on demokratia, joka kuvaa itseään; Ateenan rutto (2.47–54) on kliininen ja moraalinen ruumiinavaus paniikin vallassa olevasta kaupungista; Kerkyran sisällissota (3.82–83) erittelee, miten sanat muuttavat merkitystään yhteisön repiessä itsensä kappaleiksi; Mytilenen väittely (3.36–49) kiistelee siitä, pitäisikö kapinoinut kaupunki teurastaa; meloslaisten dialogissa (5.84–116) ateenalaiset sanovat pienelle saarelle, että vahvat tekevät minkä voivat ja heikot kärsivät minkä on kärsittävä; ja kirjat 6 ja 7 kertovat Sisilian retkestä laivaston lähdöstä sen tuhoon Syrakusassa tragediana proosamuodossa.

Hänen kreikkansa on kuuluisan vaikeaa: tiivistä, abstraktia, täynnä vastakohtia ja lauseita, jotka murtuvat ajatuksensa painosta. Hänen näkemyksensä ihmisten asioista on tunteeton, ilman jumalia, ilman uskottuja enteitä, ja ihmisluonto on vakio, joka tekee menneisyydestä hyödyllisen tulevaisuuden ymmärtämiselle. Siksi hän on poliittisen realismin ja jokaisen todisteita vaativan historioitsijan esi-isä.

Kreikkalaiset lukiolaiset lukevat Thukydidesta alkukielellä, tavallisesti kirjan 3 Kerkyraa käsitteleviä lukuja ja otteita hautajaispuheesta, joita monet pitävät kouluvuosiensa vaikeimpana tekstinä ja muistavat koko ikänsä. Ilmausta «κτήμα ες αεί» käytetään nykykreikassa kaikesta, millä on pysyvää arvoa, ja lausetta «οι ισχυροί κάνουν ό,τι μπορούν και οι αδύναμοι υποφέρουν ό,τι πρέπει» lainataan jokaisessa kansainvälistä politiikkaa koskevassa keskustelussa. Ulkomailla 2010-luvulla luotu käsite «Thukydideen ansa», joka kuvaa sodan vaaraa nousevan ja vakiintuneen suurvallan välillä, toi hänen nimensä jälleen sanomalehtiin. Oppija voi kävellä Ateenan Kerameikoksessa, jonne vuoden 431 eaa. sodan kaatuneet haudattiin ennen Perikleen puhetta, tai vierailla Amfipoliin kaivausalueella Makedoniassa; sen menetys maksoi hänelle uran ja antoi meille kirjan. Sivuston C2-harjoitus vaihtoehtoisesta historiasta sekä Perikleen ja Herodotoksen sivut jatkavat aihetta.

• Hän on ainoa suuri antiikin historioitsija, joka oli myös sotapäällikkö kuvaamassaan sodassa, ja hän menetti komentonsa, koska saapui Amfipoliiseen puoli päivää myöhässä.
• Hän sairastui Ateenan ruttoon ja selvisi, minkä ansiosta hän pystyi kuvaamaan tautia sisältä päin; lääkärit kiistelevät yhä, mikä tauti oli kyseessä.
• Hänen historiansa katkeaa kesken lauseen vuonna 411 eaa., seitsemän vuotta ennen sodan päättymistä; Ksenofonin Hellenika alkaa täsmälleen siitä, mihin se päättyy.
• Thomas Hobbesin ensimmäinen julkaistu kirja vuonna 1629 oli Thukydideen englanninnos; Hobbes kutsui häntä «poliittisimmaksi historiankirjoittajaksi, joka koskaan on kirjoittanut».