Melpo Axioti

Axioti syntyi Ateenassa vuonna 1905, mutta kasvoi Mykonoksella, joka oli silloin köyhä, hiljainen merimiesten ja maanviljelijöiden saari, kauan ennen turismia; hänen sukunsa oli sieltä kotoisin, ja saaren talot, sen tuulet ja sen naisten äänet täyttäisivät hänen kirjansa koko hänen loppuelämänsä ajan. Hän sai hyvän koulutuksen, myös ranskan kielen, ja asui 1920-luvun lopulta lähtien Ateenassa, missä hän alkoi kirjoittaa ja raivata omaa tietään kirjailijana.

Hänen ensimmäinen romaaninsa Δύσκολες νύχτες (Vaikeat yöt) ilmestyi vuonna 1938 Metaxasin diktatuurin aikana ja toinen, Θέλετε να χορέψομε Μαρία; (Tanssitaanko, Maria?), vuonna 1940. Hän oli liittynyt kommunistiseen puolueeseen vuonna 1936, ja Saksan miehityksen aikana hän osallistui EAM:n vastarintaan. Vuonna 1947, sisällissodan riehuessa, hän lähti Ranskaan; kun hänet vuonna 1950 karkotettiin muiden kreikkalaisten kommunistien kanssa, hän asettui Itä-Saksaan, jossa hän asui enimmäkseen Itä-Berliinissä ja opetti vuodesta 1958 uuskreikkalaista kirjallisuutta Humboldt-yliopistossa.

Hän sai palata Kreikkaan vasta vuonna 1964, ja näinä viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti uransa henkilökohtaisimmat kirjat. Hän kuoli Ateenassa 22. toukokuuta 1973.

Δύσκολες νύχτες rikkoi realismin, joka hallitsi 1930-luvun kreikkalaista kertomakirjallisuutta. Suoraviivaista juonta ei ole: muistonsirpaleita, kohtauksia saarilapsuudesta, toisiaan keskeyttäviä ääniä, siirtymiä ensimmäisen ja kolmannen persoonan sekä menneen ja nykyisen välillä. Esikuvana ei ole niinkään kukaan kreikkalainen kirjailija kuin Proust ja eurooppalaiset modernistit, mutta aines on täysin kreikkalaista: kotitalous, naapurit, juorut ja pienen yhteisön suru. Kriitikot jakautuivat; jotkut näkivät vain sekavuutta, toiset tunnistivat uuden tavan kirjoittaa. Θέλετε να χορέψομε Μαρία; vie kokeilua pidemmälle seuraten nuoren naisen sisäistä elämää Ateenassa.

1940-luvulla hänen kirjoittamisensa muuttui avoimesti poliittiseksi: Εικοστός αιώνας (Kahdeskymmenes vuosisata, 1946) on vasemmiston näkökulmasta kerrottu kronikka Kreikan historiasta, ja maanpaossa hän kirjoitti novelleja ja reportaaseja vastarinnasta ja sisällissodasta.

Myöhäistuotanto palaa muistiin, nyt tappion ja maanpaon kokemus takanaan. Το σπίτι μου (Kotini, 1965) on mietiskely suvun talosta Mykonoksella ja sen esineistä. Κάδμω (Kadmo, 1972), hänen viimeinen kirjansa, on proosarunon ja omaelämäkerran sekamuoto, pitkä muistojen virta lapsuudesta, historiasta, rakkaudesta ja kuolemasta tiiviillä ja musikaalisella kielellä. Nykyään sitä luetaan usein hänen mestariteoksenaan.

Vuosikymmenten ajan Axioti oli puoliksi unohdettu, liian modernistinen puolueelle ja liian kommunistinen sodanjälkeiselle kreikkalaiselle kirjallisuuseliitille. 1980-luvulta lähtien tutkijat ja lukijat ovat löytäneet hänet uudelleen, ja nykyään häntä pidetään kreikkalaisen modernismin avainhahmona 1930-luvun sukupolven kirjailijoiden, kuten Seferiksen ja Elytiksen, rinnalla sekä yhtenä 1900-luvun Kreikan merkittävistä naiskirjailijoista Margarita Liberakin ja muiden ohella. Hänen kirjojaan on julkaistu uudelleen, ja hänen arkistonsa sekä Itä-Berliinin vuotensa ovat tulleet tutkimuksen kohteiksi. Mykonoksella, kesän väkijoukkojen keskellä, hänen kuvaamansa vanha saari elää hänen sivuillaan. C2-oppijan kannattaa aloittaa teoksen Δύσκολες νύχτες ensimmäisistä luvuista tai muutamasta sivusta teosta Κάδμω, hitaasti ja ääneen luettuna.

• Hän kasvoi Mykonoksella vuosikymmeniä ennen kuin siitä tuli kansainvälinen lomasaari, ja kirjoitti koko ikänsä sen entisestä elämästä.
• Ranskasta vuonna 1950 karkotettuna hän vietti yli vuosikymmenen Itä-Saksassa ja opetti uuskreikkalaista kirjallisuutta Humboldt-yliopistossa.
• Hänen ensimmäistä, vuonna 1938 julkaistua romaaniaan kutsutaan usein ensimmäiseksi kreikkalaiseksi modernistiseksi romaaniksi.