Lukianos Samosatalainen

Lukianos kertoo itse nuoruudestaan teoksessa Ἐνύπνιον (Uni): hänen perheensä Samosatassa, syyrialaisessa kaupungissa Eufratin varrella, pani hänet oppiin enolleen, joka oli kuvanveistäjä, ja jo ensimmäisenä päivänä hän rikkoi marmorilaatan ja sai selkäänsä. Sinä yönä Kuvanveisto ja Sivistys (Παιδεία) ilmestyivät hänelle unessa ja kiistelivät hänen tulevaisuudestaan; hän valitsi Sivistyksen. Hän lähti länteen Joonian kreikkalaisiin kaupunkeihin, oppi puhumaan ja kirjoittamaan kuusi vuosisataa vanhempaa attikan kreikkaa niin täydellisesti, että lukijat unohtivat hänen olevan «barbaari», ja hänestä tuli kiertävä puhuja, joka esiintyi Vähässä-Aasiassa, Kreikassa, Italiassa ja Galliassa, missä hänelle kertomansa mukaan maksettiin runsaasti.

Noin nelikymppisenä hän omien sanojensa mukaan kyllästyi retoriikkaan ja keksi uuden muodon, koomisen dialogin, yhdistämällä Platonin filosofisen dialogin Aristofaneen ja kyynikko Menippoksen pilkkaan. Hän asettui Ateenaan, jossa hän kirjoitti suurimman osan parhaista teoksistaan 160- ja 170-luvuilla. Hän myös matkusti: vuonna 165 hän näki kyynikko Peregrinoksen polttavan itsensä elävältä olympialaisten jälkeen, ja Mustanmeren Abonuteikhoksessa hän kohtasi oraakkelikauppias Aleksandroksen, jonka käärmejumalan Glykonin hän paljasti nukeksi.

Vanhoilla päivillään hän otti vastaan hyvin palkatun viran Egyptin roomalaisessa hallinnossa. Hänen viimeinen ajoitettava viittauksensa koskee Marcus Aureliuksen jumalaksi julistamista vuonna 180; bysanttilainen tietosanakirja Suda, joka inhosi häntä jumalanpilkkaajana, väittää koirien repineen hänet kappaleiksi, mutta tätä tarinaa kukaan ei usko.

Lukianoksen nimissä kulkee noin kahdeksankymmentä teosta. Θεῶν Διάλογοι (Jumalten keskusteluja) kuvaa Olympoksen riitaisana taloutena, jossa Zeus väistelee Heran kysymyksiä lemmenseikkailuistaan, ja Νεκρικοὶ Διάλογοι (Vainajien keskusteluja) vie lukijan Haadekseen, jossa Diogenes ja Menippos nauravat Kroisokselle, Aleksanterille ja Hannibalille, jotka ovat nyt kaikki samanlaisia pääkalloja, ja Hermes näyttää, että Helenan kuuluisa kauneus oli paljas luu.

Ἀληθῆ διηγήματα (Tosi kertomus) ilmoittaa esipuheessaan, että kaikki siinä on valhetta, ja purjehtii sitten Herakleen pylväiden taakse, nousee pyörremyrskyn mukana Kuuhun, osallistuu Kuun kuninkaan ja Auringon kuninkaan väliseen sotaan Kointähden asuttamisesta, joutuu kahdensadan mailin pituisen valaan nielaisemaksi, jonka sisällä on metsä ja keskenään sotivia heimoja, ja vierailee Autuaiden saarella, jossa kertoja kysyy Homerokselta, aloittiko tämä todella Iliaan sanalla «viha». Se on kirjallisuuden ensimmäinen avaruusmatka.

Φιλοψευδής (Valheiden ystävä) kokoaa vakavia filosofeja kertomaan kummitustarinoita, muun muassa Eukrateen tarinan egyptiläisestä velhosta Pankrateesta, jonka eloon herätetty survin kantoi vettä, kunnes oppilas, joka ei osannut pysäyttää sitä, hakkasi sen kahtia ja sai kaksi vedenkantajaa: noidan oppipoika, joka päätyi Goethelle ja Dukasin kautta Disneyn Fantasiaan. Ἀλέξανδρος ἢ Ψευδόμαντις ja Περὶ τῆς Περεγρίνου τελευτῆς ovat paljastavia pamfletteja kahta oman aikansa uskonnollista huijaria vastaan, ja jälkimmäinen sisältää yhden varhaisimmista pakanallisista kuvauksista kristityistä.

Lukianos oli renessanssin rakkain kreikkalainen kirjailija: Erasmus ja Thomas More käänsivät hänet yhdessä latinaksi vuonna 1506, Moren Utopia on hengeltään lukianoslainen, ja Rabelais’sta ja Swiftistä Voltairen Micromégasiin eurooppalainen satiiri palasi yhä uudelleen hänen kuumatkaansa ja puhuviin vainajiinsa. Kuun kraateri kantaa hänen nimeään. Kreikassa häntä luetaan alkukielellä gymnasionin muinaiskreikan tunneilla, joilla käsitellään muokattuja otteita Keskusteluista ja Unesta, koska hänen attikansa on niin selkeää, ja adjektiivi λουκιάνειος (lukianoslainen) tarkoittaa mitä tahansa kunnioituksetonta satiiria. Edistyneelle opiskelijalle hän on ihanteellinen silta antiikin ja nykyajan välillä: hänen vitsinsä osuvat yhä, hänen lauseensa ovat lyhyitä, ja Toden kertomuksen ja Vainajien keskustelujen uuskreikkalaisia käännöksiä löytyy helposti. Sivuston C2-tason lukuteksti Heron ja Leandroksen myytistä kuuluu samaan myöhäisantiikin oppineen leikin maailmaan.

• Tosi kertomus on kirjallisuuden ensimmäinen tunnettu kuumatka, kirjoitettu noin 1 800 vuotta ennen Apollo-laskeutumisia; Kuun kraateri on nimetty hänen kunniakseen Lucianiksi.
• Goethen ja Disneyn Fantasian noidan oppipoika on peräisin hänen Valheiden ystävästään, jossa lumottu luuta on vielä survin.
• Kreikka oli hänen toinen kielensä: hän kasvoi Syyriassa puhuen arameaa ja kutsui itseään syntyperältään barbaariksi.
• Erasmus ja Thomas More kilpailivat hänen dialogiensa kääntämisessä latinaksi, ja Moren Utopia lainaa häneltä tavan kertoa ilmeinen valhe täysin vakavin kasvoin.