Euripides

Antiikin perimätiedon mukaan Euripides syntyi Salamiin saarella samana päivänä, jona käytiin vuoden 480 eaa. suuri meritaistelu, mikä on luultavasti liian siistiä ollakseen totta; ”noin 480” on tarkin mahdollinen arvio. Hänen vanhempansa olivat Mnesarkhos ja Kleito; komediarunoilijat vitsailivat hänen äitinsä myyneen vihanneksia torilla, mikä kertoo enemmän ateenalaisesta komediasta kuin hänestä. Hän näyttää saaneen hyvän koulutuksen ja omistaneen suuren kirjaston, mikä oli tuolloin harvinaista, ja myöhemmät kirjoittajat liittivät hänet filosofeihin Anaksagoraaseen ja Sokrateeseen.

Hän osallistui ensimmäisen kerran Suurille Dionysia-juhlille vuonna 455 eaa. ja voitti ensimmäisen kerran vasta vuonna 441. Lähes viidenkymmenen vuoden aikana hän kirjoitti noin yhdeksänkymmentä näytelmää ja voitti eläessään vain neljästi; viides palkinto tuli hänen kuolemansa jälkeen näytelmistä Βάκχαι ja Ιφιγένεια εν Αυλίδι (Ifigeneia Auliissa), jotka hänen poikansa toi näyttämölle vuonna 405 eaa. Μήδεια, nykyään hänen kuuluisin näytelmänsä, jäi viimeiseksi vuonna 431. Aristofanes pilkkasi häntä näytelmä toisensa perään, teoksissa Αχαρνής (Akharnilaiset), Θεσμοφοριάζουσαι (Naiset Thesmoforia-juhlilla) ja Βάτραχοι (Sammakot), nokkelana ja suulaana runoilijana, joka toi näyttämölle ryysyihin puettuja kuninkaita ja rakastuneita naisia.

Noin vuonna 408 eaa. hän jätti Ateenan, sodan ja kenties yleisönsä uuvuttamana, ja siirtyi Makedonian kuninkaan Arkhelaoksen hoviin Pellaan, jossa hän kirjoitti teoksen Βάκχαι. Hän kuoli siellä vuonna 406 eaa. Kun tieto saapui Ateenaan, Sofokleen kerrotaan tuoneen kuoronsa näyttämölle surupuvuissa. Arkeologit tunnistivat 1990-luvulla Salamiilta luolan, johon hän perimätiedon mukaan vetäytyi kirjoittamaan yksin.

Säilyneitä tragedioita on kahdeksantoista, minkä lisäksi on Ρήσος (Rhesos), joka ei ehkä ole hänen, sekä Κύκλωψ (Kyklooppi), ainoa kokonaan säilynyt satyyrinäytelmä. Niiden joukossa ovat Άλκηστις (Alkestis, 438 eaa.), jossa vaimo suostuu kuolemaan miehensä puolesta; Μήδεια (431 eaa.), jossa petetty ulkomaalainen vaimo surmaa omat lapsensa rangaistakseen Iasonia; Ιππόλυτος (428 eaa.), jossa Faidran salainen rakkaus poikapuoleensa tuhoaa heidät molemmat; Εκάβη (Hekabe) ja Τρωάδες (Troijan naiset, 415 eaa.), synkimmät kuvat siitä, mitä sota tekee voitetuille; Ηλέκτρα (Elektra), Ελένη (Helena, 412 eaa.), Ιφιγένεια εν Ταύροις (Ifigeneia Tauriissa) ja Ορέστης (Orestes, 408 eaa.); ja lopuksi Βάκχαι, jossa jumala Dionysos kostaa hirvittävästi Theban kuninkaalle, joka kieltäytyy palvomasta häntä.

Euripides toi myyttien sankarit ihmisen mittaan. Hänen henkilönsä väittelevät kuin ateenalaiset oikeudessa, epäilevät jumalia, muuttavat mieltään ja heidät näytetään sisältäpäin; Medeian pitkä puhe naisten osasta on ensimmäinen laatuaan eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Hän antoi suuria rooleja naisille, orjille ja muukalaisille, ja hän päätti näytelmän mielellään laskemalla jumalan näyttämönosturilla selvittämään sotkun: tämä on «από μηχανής θεός» (deus ex machina). Aristoteles kutsui häntä ”runoilijoista traagisimmaksi”.

Monet hänen näytelmistään ovat säilyneet onnen kaupalla: yksi aakkosjärjestykseen laaditun kokoelman nide, jossa olivat näytelmät teoksesta Ελένη teokseen Κύκλωψ, selvisi keskiajan yli ehjänä, kun taas Aiskhylokselta ja Sofokleelta on jäljellä vain koulukäyttöön valittuja tekstejä. Tämän sattuman ansiosta voimme lukea Euripidesta koko hänen monipuolisuudessaan: tragediaa, melodraamaa, lähes komediaa ja seikkailukertomusta.

Kreikkalaiset koululaiset tutustuvat Euripideeseen neljätoistavuotiaina: Ελένη (Helena) on Gymnasion kolmannen luokan pakollinen tragedia, ja se luetaan käännöksenä. Joka kesä Epidauroksessa esitetään Μήδεια, Βάκχαι tai Τρωάδες; Theodoros Terzopouloksen Bakkhantit vuodelta 1986 oli aikansa eniten kiertänyt kreikkalainen produktio. Ilmausta «από μηχανής θεός» käytetään arkikielessä mistä tahansa tyhjästä ilmaantuvasta ratkaisusta, ja lehdet kutsuvat yhä lapsiaan vahingoittavaa äitiä nimellä «μια Μήδεια» (eräs Medeia). Medeiasta on tehty ooppera, baletti ja useita elokuvia, muun muassa Pasolinin elokuva, jossa näytteli Maria Callas. Salamiilla voi käydä Euripideen luolassa Peristerian lahden yläpuolella, ja Ευριπίδου-nimisiä katuja on Ateenassa, Thessalonikissa ja useimmissa Kreikan kaupungeissa.

• Noin yhdeksästäkymmenestä näytelmästä hän voitti eläessään vain neljä ensimmäistä palkintoa; Μήδεια, nykyään hänen eniten esitetty teoksensa, jäi viimeiseksi vuonna 431 eaa.
• Häneltä on säilynyt kahdeksantoista tai yhdeksäntoista näytelmää, enemmän kuin Aiskhylokselta (seitsemän) ja Sofokleelta (seitsemän) yhteensä, osin siksi, että yksi aakkosjärjestyksessä olleen kokoelman nide säilyi sattumalta.
• Hän keksi ei vähempää kuin näyttämöjumalan: näytelmän lopussa nosturilla laskettava «από μηχανής θεός» on euripidelainen tapa.
• Arkeologit, jotka kaivoivat Salamiin luolaa 1990-luvulla, löysivät ruukunpalan, johon oli kaiverrettu hänen nimensä; se tukee antiikin kertomusta, että hän kirjoitti siellä.