Dimitris Stavrakas

Dimitris Stavrakas syntyi Ateenassa vuonna 1938. Hän opiskeli Stavrakoun elokuvakoulussa ja työskenteli vuosina 1958–1963 apulaisohjaajana useissa kreikkalaisissa elokuvatuotannoissa. Vuosina 1961–1963 hän kirjoitti myös elokuvakritiikkiä aikakauslehteen Επιθεώρηση Τέχνης (Taidekatsaus) ja sanomalehteen Δημοκρατική Αλλαγή (Demokraattinen muutos). Hänen ensimmäinen lyhytelokuvansa, Το γκάζι (Kaasu), on vuodelta 1966.

Vuonna 1967 hän lähti Pariisiin, jossa hän työskenteli kuvaajana vuoteen 1968. Sen jälkeen hän siirtyi yhteiskuntatieteisiin. Vuosina 1969–1972 hän opiskeli sosiologiaa Nanterren yliopistossa ja vuosina 1972–1974 väestötilastotiedettä Sorbonnen demografisessa instituutissa, jossa hän suoritti myös kaupunkisuunnittelun maîtrise-tutkinnon.

Stavrakas palasi Kreikkaan vuonna 1975. Hän työskenteli televisiotuotannoissa, kirjoitti elokuvakritiikkiä Αντί-lehteen ja ohjasi vuosina 1980–1982 useita televisio-ohjelmia. Samalla hän teki lyhyt- ja pitkiä elokuvia sekä dokumentteja televisioon. Vuonna 2019 Thessalonikin kansainvälinen elokuvafestivaali otti hänet mukaan kreikkalaisen queer-elokuvan kunnianosoitukseensa, esitteli hänen elämäkertansa ja näytti Bettyn uudelleen uudelle yleisölle.

Μπέττυ (Betty, 1979) on noin puolen tunnin mittainen fiktion ja dokumentin välimuoto, joka perustuu Betty Vakalidoun omaelämäkertaan; Vakalidou esittää itseään. Elokuva seuraa ateenalaisen transnaisen vuorokautta, kun muistot aiemmasta elämästä sekoittuvat nykyhetkeen iltaan asti. Thessalonikin dokumenttielokuvafestivaalin mukaan Thessalonikin kilpailusarja hylkäsi elokuvan sen aiheen vuoksi, mutta erikoisnäytös otettiin vastaan innostuneesti. Seuraavalla kaudella se nähtiin elokuvateattereissa Federico Fellinin Orkesteriharjoituksen alkukuvana. Vuonna 1979 se voitti parhaan lyhytelokuvan palkinnon Draman lyhytelokuvafestivaalilla ja parhaan dokumenttielokuvan palkinnon Larissan festivaalilla.

Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa, Η παρεξήγηση (Väärinkäsitys), seurasi vuonna 1983. Το καναρινί ποδήλατο (Kanarialinnunkeltainen polkupyörä, 1999) on kreikankielinen yhteiskunnallinen draama. Juuri nimitetty opettaja Aris ottaa vastuulleen ateenalaisen julkisen alakoulun kuudennen luokan ja huomaa Lefteriksen, oppilaan, jota muut vähättelevät mutta joka on koonnut polkupyöränsä itse. Kun poika karkaa isoisänsä kylään Platamonakseen, Aris löytää hänet rannalta. Elokuva voitti fiktioelokuvien toisen palkinnon ja Dimitris Alexandrikselle parhaan miespääosan palkinnon vuoden 1999 valtiollisissa elokuvapalkinnoissa. Το πέρασμα (Ylitys, 2006) seuraa nuorta bangladeshilaista miestä, joka yrittää rakentaa elämää Kreikkaan.

Betty on palannut yleisön eteen restaurointiohjelman Kotimaa, näen sinut ja Thessalonikin festivaalien näytösten kautta. Elokuvantekijä Christos Dimas on maininnut sen yhdeksi vain kahdesta kreikkalaisesta elokuvasta, joissa oli transhahmoja ennen hänen omaa lyhytelokuvaansa Tender vuodelta 1997. Myös Chanian elokuvafestivaali on näyttänyt Kanarialinnunkeltaisen polkupyörän. Oppijalle vuoden 1999 elokuva tarjoaa konkreettista kreikkaa: koulu, opettaja, oppilas, polkupyörä ja meri. Valitse kohtaus, jossa Lefteris karkaa ja Aris löytää hänet rannalta. Kuvaile se kolmella omalla lyhyellä lauseella, esimerkiksi: Ο Λευτέρης φεύγει (Lefteris lähtee). Πηγαίνει στο χωριό (Hän menee kylään). Ο δάσκαλος τον βρίσκει στην παραλία (Opettaja löytää hänet rannalta). Nämä ovat harjoituslauseita, eivät elokuvan repliikkejä.

• Hän opiskeli ateenalaisessa Stavrakoun elokuvakoulussa, jonka nimi muistuttaa paljon hänen omaansa.
• Ennen ensimmäistä pitkää elokuvaansa hän opiskeli Pariisissa sosiologiaa ja väestötilastotiedettä.
• Betty nähtiin kreikkalaisissa elokuvateattereissa Fellinin Orkesteriharjoituksen alkukuvana.
• Kanarialinnunkeltaisessa polkupyörässä oppilas Lefteris on koonnut polkupyöränsä itse.