Elli Lambeti

Hän syntyi Elli Loukouna 13. huhtikuuta 1926 Viliassa, vuoristokylässä läntisessä Attikassa, ja kasvoi Ateenassa. Vuonna 1941, viisitoistavuotiaana, hän reputti Kansallisteatterin näyttelijäkoulun pääsykokeet, mutta setänsä, näyttelijä Stamatis Loukosin, avulla hänet hyväksyttiin suuren näyttelijän Marika Kotopoulin uuteen näyttelijäkouluun. Hän otti sedän ehdottaman taiteilijanimen Lambeti ja sai pian pääosia Ateenan yksityisteattereissa.

Vuonna 1952 hän perusti teatteriryhmän Giorgos Pappasin ja näyttelijä Dimitris Hornin kanssa; Horn oli hänen kumppaninsa näyttämöllä ja vuosina 1953–1959 myös elämässä, ja yhdessä heistä tuli Ateenan näyttämön ihailluin pari, joka esitti modernia eurooppalaista ja amerikkalaista draamaa sekä kreikkalaisia näytelmiä. Samaan aikaan elokuva löysi hänet. Michael Kakogiannis valitsi hänet ensimmäiseen elokuvaansa Κυριακάτικο ξύπνημα (Sunnuntaiherätys, 1954) ja sitten elokuviin Το κορίτσι με τα μαύρα (Tyttö mustissa, 1956) ja Το τελευταίο ψέμα (Viimeinen valhe, 1958). 1960- ja 1970-luvuilla hän työskenteli enimmäkseen teatterissa ja näkyi harvemmin valkokankaalla. Hän sairastui syöpään ja kuoli New Yorkissa 3. syyskuuta 1983 viisikymmentäseitsemänvuotiaana.

Lambetin taide oli pidättyvyyttä. Ajan kreikkalainen näyttämötaide oli äänekästä ja mahtipontista; hän puhui hiljaa, liikkui vähän ja antoi kameran löytää kasvonsa. Kriitikot vertasivat häntä eurooppalaisen elokuvan suuriin näyttelijöihin, ja kokonaiselle sukupolvelle hän oli yksinkertaisesti «η Λαμπέτη» (Lambeti).

Κυριακάτικο ξύπνημα (Sunnuntaiherätys, 1954) on kevyt komedia kadonneesta arpalipusta, joka voittaa, ja elämistä, jotka se mullistaa. Giorgos Tzavellasin Η κάλπικη λίρα (Väärä kultaraha, 1955), episodielokuva, joka seuraa väärennettyä kultapuntaa halki Ateenan, antoi hänelle ja Hornille yhden tarinoistaan. Hydran saarella kuvattu Το κορίτσι με τα μαύρα (Tyttö mustissa, 1956) on hänen mestariteoksensa: hän esittää Marinaa, ujoa surupukuista nuorta naista, jota pienen saaren juorut pilkkaavat ja joka rakastuu ateenalaiseen vierailijaan. Elokuva oli kilpasarjassa Cannesin festivaaleilla 1956 ja teki sekä Lambetin että Kakogiannisin tunnetuiksi ulkomailla. Elokuvassa Το τελευταίο ψέμα (Viimeinen valhe, 1958) hän on ateenalaisen porvarisperheen tytär; perhe on menettänyt rahansa mutta pitää yllä kulisseja, ja tytärtä painostetaan rikkaaseen avioliittoon. Kaikissa kolmessa elokuvassa hän antaa kasvot 1950-luvun kreikkalaiselle naiselle, joka on vanhojen sääntöjen ja uusien toiveiden puristuksessa.

Lambeti on yhä kreikkalaisen elokuvanäyttelijän esikuva. Hänen kolme elokuvaansa Kakogiannisin kanssa ovat restauroituja klassikoita, joita näytetään Kreikan televisiossa ja elokuvien retrospektiiveissä, ja Tyttö mustissa on paras aloitus: Hydran valkoiset talot ja satama mustavalkoisina sekä rakkaustarina, jota oppija voi seurata tekstitysten avulla. Ateenan näyttelijäkouluissa puhutaan yhä hänen luontevasta tyylistään, ja teatteriväki käyttää hänen nimeään harvinaisen herkän näyttelijän lyhenteenä. Jos matkustat Hydralle, kävele satamasta ylös kujia pitkin, joilla elokuva kuvattiin.

• Lambeti oli taiteilijanimi; hän syntyi nimellä Elli Loukou.
• Kaikki kolme hänen tunnetuinta elokuvaansa ohjasi Michael Kakogiannis, vuosia ennen elokuvaansa Kreikkalainen Zorba.
• Tyttö mustissa kuvattiin Hydralla, kun saari oli vielä hiljainen paikka, ennen turismia.
• Vuosien ajan hän ja Dimitris Horn johtivat omaa teatteriryhmäänsä Ateenassa.