Pantelis Voulgaris

Pantelis Voulgaris syntyi Ateenassa vuonna 1940. Hän opiskeli elokuvaohjausta Stavrakosin koulussa Ateenassa ja työskenteli sitten apulaisohjaajana monissa tuotannoissa, jolloin hän oppi ammatin muiden kuvauspaikoilla. Vuonna 1965 hän teki ensimmäisen lyhytelokuvansa, Ο κλέφτης (Varas), kahdeksantoista minuutin mustavalkoisen teoksen, jonka käsikirjoituksen hän myös kirjoitti.

Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa, Το προξενιό της Άννας (Annan kihlaus), valmistui 1972 sotilasdiktatuurin aikana ja voitti useita palkintoja saman vuoden Thessalonikin festivaaleilla. Myöhempää retrospektiivia käsittelevät lehtijutut muistuttavat, että diktatuuri lähetti hänet tuolloin maanpakoon. Kreikan elokuva-arkiston puheenjohtaja Maria Komninou on kuvannut häntä yhdeksi niiden vuosien uuden kreikkalaisen elokuvavirtauksen tärkeimmistä äänistä.

Pitkien elokuvien ohella Voulgaris on tehnyt dokumentteja Kreikan televisiolle ja ohjannut teatteria. Useat hänen tunnetuimmista elokuvistaan on kirjoitettu yhdessä kirjailija Ioanna Karystianin kanssa, joka on hänen kumppaninsa elämässä ja työssä. Hänellä on pitkä suhde Androksen saareen, jossa hän kuvasi Little Englandin, ja hän on toiminut Androksen kansainvälisen festivaalin taiteellisena johtajana. Vuonna 1995 New Yorkin Museum of Modern Art esitti hänen elokuviaan uran puolivälin retrospektiivissä.

Annan kihlaus seuraa Annaa, joka asuu ja työskentelee kotiapulaisena ateenalaisessa pikkuporvarillisessa perheessä. Hänen on määrä mennä naimisiin kotikylänsä miehen Kosmaksen kanssa, ja he viettävät yhdessä sunnuntain. Työnantajat eivät halua menettää hänen työtään, joten he muuttavat mielensä ja painostavat häntä jäämään, ja hän palaa ahtaaseen elämäänsä. Kreikan elokuva-arkisto kuvaa elokuvaa tutkielmaksi vallasta ja alistumisesta 1970-luvun alun kaupungissa.

Πέτρινα χρόνια (Kivivuodet, 1985) kertoo nuoresta vasemmistolaisaktivistien parista vuodesta 1954 diktatuurin kaatumiseen 1974: vuosista piilossa, pidätyksissä ja vankilassa. Elokuva sai ohjauspalkinnon Thessalonikin festivaaleilla. Karystianin kirjoittama Νύφες (Morsiamet, 2004) seuraa laivaa, jolla kreikkalaiset morsiamet matkustavat Amerikkaan vuonna 1922. Karystianin romaaniin perustuva Μικρά Αγγλία (Little England, 2013) sijoittuu Androksen merimiesperheisiin 1930-luvulla ja seuraa kahta sisarta, Orsaa ja Moschaa. Shanghain festivaaleilla 2014 se voitti Kultaiset maljat parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja naisroolista, jonka teki Pinelopi Tsilika. Το τελευταίο σημείωμα (Viimeinen viesti, 2017) palaa miehityksen aikaan: Chaidarin leirille ennen 200 vangin teloitusta 1. toukokuuta 1944. Kaikissa näissä elokuvissa Voulgaris yhdistää suuret historialliset tapahtumat tavallisten ihmisten valintoihin.

Joulukuussa 2022 Kreikan elokuva-arkisto Ateenassa esitti retrospektiivin, jossa oli kaksitoista hänen pitkää elokuvaansa ja neljä lyhytelokuvaa, yhdessä Thessalonikin elokuvafestivaalin ja sen elokuvamuseon kanssa. Little England oli Kreikan virallinen ehdokas parhaan vieraskielisen elokuvan Oscariin ja voitti kuusi Kreikan elokuva-akatemian palkintoa, muun muassa parhaan elokuvan palkinnon. Katso ensimmäiseksi askeleeksi Little Englandin, kreikankielisen elokuvan, virallinen traileri ja merkitse muistiin kolme asiaa, jotka näet: talo, katu, meri. Kuvaile ne sitten järjestyksessä tämän sivun kreikalla: Πρώτα βλέπω το λιμάνι (Ensin näen sataman), Μετά περπατώ στον δρόμο (Sitten kävelen katua pitkin). Nämä ovat omia harjoituslauseitamme, eivät elokuvan repliikkejä.

• Ennen omaa ohjaamista hän työskenteli apulaisohjaajana monissa elokuvissa.
• New Yorkin Museum of Modern Art järjesti hänen elokuvistaan retrospektiivin vuonna 1995.
• Hän ei ollut parhaan ohjauksen ehdokkaana Kreikan elokuva-akatemian palkinnoissa 2014; hän tekee usein näin, jotta uudemmat ohjaajat saisivat huomiota.
• Nimi Viimeinen viesti viittaa viimeiseen kirjeeseen, jonka Napoleon Soukatzidis jätti Chara Lioudakille vuonna 1944.