Aliki Vougiouklaki

Aliki Vougiouklaki syntyi 20. heinäkuuta 1934 Marousissa, joka oli tuolloin kylä Ateenan ulkopuolella. Saksalaiset miehitysjoukot teloittivat hänen isänsä Georgiosin, kun hän oli vielä lapsi, ja perheellä oli vähän rahaa. Hän pääsi Kansallisteatterin näyttelijäkouluun, valmistui 1953 ja teki ensimmäisen elokuvansa Το ποντικάκι (Pikku hiiri) vuonna 1954. Muutamassa vuodessa hänestä tuli Finos Filmin päänäyttelijätär, sen studion, joka tuotti suurimman osan kauden kreikkalaisista elokuvista.

Käännekohta oli Το ξύλο βγήκε από τον Παράδεισο (1959), Alekos Sakellariosin komedia hemmotellusta koulutytöstä ja nuoresta opettajasta, joka kesyttää hänet. Opettajaa näytteli Dimitris Papamichael, ja kaksikosta tuli kreikkalaisen elokuvan kultapari sekä valkokankaalla että sen ulkopuolella: he menivät naimisiin 1965, saivat pojan Giannisin 1969 ja erosivat 1975. 1960-luvulla hän teki kaksi tai kolme elokuvaa vuodessa, ja lähes kaikki olivat lippuluukkumenestyksiä.

Kun kreikkalainen elokuva taantui 1970-luvulla, hän siirtyi teatteriin, johti omaa seuruettaan ja näytteli pääosia musikaalien, kuten My Fair Ladyn ja Evitan, kreikkalaisissa tuotannoissa. Hän työskenteli viimeisiin kuukausiinsa asti. Hän kuoli syöpään Ateenassa 23. heinäkuuta 1996, kolme päivää 62-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, ja hänen hautajaisensa keräsivät valtavat väkijoukot.

Vougiouklakin elokuvat ovat kevyitä komedioita ja musikaaleja, ja niiden juonet ovat yksinkertaisia: vallaton tyttö, ankara mies, lauluja, suudelma lopussa. Erityisiä niistä teki hän itse: valkaistut vaaleat hiukset, suuret silmät, tapa vaihtaa yhdessä kohtauksessa kiukunpuuskasta kyyneliin ja nauruun sekä ääni, joka kantoi laulut. Elokuvassa Το ξύλο βγήκε από τον Παράδεισο (1959) hän on Liza, rikas koulutyttö, joka kiusaa opettajaansa, kunnes rakastuu tähän. Elokuvassa Μανταλένα (1960), jonka laulut sävelsi Manos Hadjidakis, hän on saaristolaistyttö, joka ottaa haltuunsa kuolleen isänsä veneen; elokuva oli Kreikan ehdokas Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvassa Η Αλίκη στο Ναυτικό (Aliki laivastossa, 1961) hän esiintyy merimieheksi naamioituneena, ja Χτυποκάρδια στο θρανίο (Sydämentykytystä pulpetissa, 1963) lähettää hänet vielä kerran kouluun.

Υπολοχαγός Νατάσσα (Luutnantti Natassa, 1970), Nikos Foskolosin sota-ajan melodraama, jossa hän näyttelee vastarintataistelijaa, osoitti, että hän pystyi kantamaan myös vakavan roolin; se myi enemmän lippuja kuin yksikään kreikkalainen elokuva sitä ennen. Näyttämöllä hän lauloi ja tanssi musikaaleissa kaksi vuosikymmentä ja täytti teattereita vielä 1990-luvulla. Hänen elokuvansa eivät ole syvällisiä, ja kriitikot sanoivat sen usein, mutta ne ovat useiden kreikkalaissukupolvien yhteistä muistia, ja hän tiesi sen.

Vougiouklakin elokuvia esitetään Kreikan televisiossa ympäri vuoden, ja pyhäpäivinä niitä on vaikea välttää; kielenoppija voi katsoa elokuvan Το ξύλο βγήκε από τον Παράδεισο kreikankielisin tekstityksin ja seurata suurinta osaa siitä, sillä vuoropuhelu on nopeaa mutta yksinkertaista. Hänen elokuviensa lauluja, erityisesti Μανταλένα-elokuvan, lauletaan yhä. Lempinimi «η εθνική μας σταρ» (meidän kansallistähtemme) kuuluu vain hänelle, ja hänen nimensä tarkoittaa kreikassa lyhyesti tietynlaista vaaleaa, viehättävää ja hieman hemmoteltua sankaritarta. Hänen poikansa Giannis Papamichael on näyttelijä. Ihailijat käyvät yhä hänen haudallaan Ateenan ensimmäisellä hautausmaalla, ja joka heinäkuu lehdet muistavat hänen kuolemansa vuosipäivää.

• Hän oli 25-vuotias näytellessään koulutyttö Lizaa elokuvassa Το ξύλο βγήκε από τον Παράδεισο.
• Monet hänen hahmoistaan olivat nimeltään yksinkertaisesti Aliki, kuten elokuvassa Η Αλίκη στο Ναυτικό; yleisö ei erottanut näyttelijää roolista.
• Hän ja Dimitris Papamichael, hänen miehensä vuosina 1965–1975, näyttelivät yhdessä pitkässä sarjassa elokuvia, ja kreikkalaiset puhuvat heistä yhä parina.
• Hän kuoli kolme päivää 62-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen heinäkuussa 1996.