Nana Mouskouri

Ioanna Mouschouri, jota aina kutsuttiin Nanaksi, syntyi 13. lokakuuta 1934 Haniassa Kreetalla. Kun hän oli kolmevuotias, perhe muutti Ateenaan, missä isä työskenteli elokuvateatterin koneenkäyttäjänä; lapset kasvoivat valkokankaan takana, ja ulkopuolella olivat miehitys ja sitten sisällissota. Hän opiskeli klassista laulua Ateenan konservatoriossa useita vuosia ja haaveili oopperasta, mutta oman kertomansa mukaan hänet lähetettiin pois, kun tuli ilmi, että hän lauloi jazzia yökerhoissa.

Jazzklubit johtivat Manos Hadjidakisin luo, joka antoi hänelle laulujaan laulettavaksi. Kreikkalaisen laulun festivaaleilla 1959 ja 1960 hän voitti Hadjidakisin lauluilla, ja vuonna 1960 hän sai ensimmäisen palkinnon Välimeren laulufestivaaleilla Barcelonassa. Saksalainen elokuva Kreikasta toi hänelle laulun «Weiße Rosen aus Athen» (Valkoiset ruusut Ateenasta, 1961), jota myytiin Saksassa yli miljoona kappaletta, ja vuodesta 1962 hän asui Pariisissa, josta tuli hänen tukikohtansa koko loppu-uran ajaksi. Vuonna 1963 hän edusti Luxemburgia Eurovision laulukilpailussa.

Hän kiersi Yhdysvaltoja Harry Belafonten kanssa 1966, juonsi omaa televisiosarjaansa BBC:llä Britanniassa vuodesta 1968 ja lauloi neljän vuosikymmenen ajan kaikissa maailman suurissa konserttisaleissa. Vuonna 1993 hänestä tuli UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs, ja 1994–1999 hän istui Euroopan parlamentissa Kreikan edustajana. Pitkä jäähyväiskiertue 2005–2008 ei osoittautunutkaan lopuksi: hän palasi lavalle ja piti konsertteja vielä yhdeksänkymmenvuotispäivänsä jälkeen.

Mouskourin kreikkalainen ohjelmisto rakentuu Manos Hadjidakisin lauluille ja hänen kauttaan Nikos Gatsosin sanoituksille: «Χάρτινο το φεγγαράκι» (Pieni paperikuu), «Κάπου υπάρχει η αγάπη μου» (Jossain on rakkaani), «Τα παιδιά του Πειραιά» (Pireuksen lapset), elokuvan Ei koskaan sunnuntaisin laulu, joka voitti Oscarin 1961 ja jonka hän levytti useilla kielillä. Hän lauloi myös Mikis Theodorakisia ja perinteisiä lauluja, ja hänen kreikkalaiset albuminsa ovat yhä ulkomaalaiselle helpoin tie tutustua 1950- ja 1960-lukujen klassiseen kreikkalaiseen lauluun.

Ulkomailla hän työskenteli kieli kerrallaan. Saksaksi hänellä oli «Weiße Rosen aus Athen» (1961); ranskaksi, missä hänen nimensä tuntee jokainen, «À force de prier» (1963) ja «Je chante avec toi Liberté» (1981), Verdin Nabuccon orjien kuoro vapauden hymniksi muutettuna; englanniksi «Only Love» (1985), joka nousi Britannian listalla toiseksi, sekä albumeja kansanlauluja, elokuvasävelmiä ja virsiä. Hän levytti myös espanjaksi, italiaksi, portugaliksi, hollanniksi, hepreaksi ja kymriksi.

Hänen tyylinsä ei koskaan muuttunut: puhdas, melkein kuoropojan sointi, ei vibratotemppuja, täydellinen artikulaatio ja sovitukset, jotka asettavat melodian etusijalle. Kriitikot sanoivat sitä joskus liian makeaksi; yleisö ei, ja hänen tuotantonsa pelkkä laajuus, reilusti yli kaksisataa albumia, on vailla vertaa kreikkalaisten esiintyjien joukossa.

Mouskouri on elävä taiteilija, joten hänen perintönsä kirjoittuu yhä. Oppijalle paras lähtökohta ovat hänen kreikankieliset Hadjidakis-levytyksensä: «Χάρτινο το φεγγαράκι» ja «Τα παιδιά του Πειραιά» lauletaan hitaasti, jokainen sana on selvä ja sanoitukset ovat lyhyitä. Kreikan televisio ja radio soittavat häntä yhä, ja hänen jäähyväiskonserttinsa 2008 Herodes Atticuksen odeionissa Akropoliin juurella oli kansallinen tapahtuma. Haniassa hän on kaupungin juhlittu tytär, ja Ranskassa ja Saksassa hänen nimensä on yksinkertaisesti kreikkalaisen laulun synonyymi. Hänen silmälasinsa, joita hän 1960-luvulla kieltäytyi kaikista neuvoista huolimatta ottamasta pois lavalla, tulivat niin kuuluisiksi, että sellaiset lasit ovat hänestä yhtä tunnistettava kuva kuin hänen äänensä.

• Hänen etunimensä on Ioanna; Nana on lempinimi, jota perhe käytti.
• Hän edusti vuoden 1963 Eurovision laulukilpailussa Luxemburgia, ei Kreikkaa, ranskankielisellä laululla «À force de prier».
• Hän piti silmälasit lavalla alusta asti vastoin managerien neuvoja, joiden mielestä ne pilaisivat hänen uransa, ja niistä tuli hänen tavaramerkkinsä.
• Vuonna 1993 hän seurasi Audrey Hepburnia UNICEFin hyvän tahdon lähettiläänä, ja vuotta myöhemmin hänet valittiin Euroopan parlamenttiin.