Olia Lazaridou

Olia Lazaridou (myös Olia Lazaridu) syntyi Ateenassa. Hän opiskeli näyttelijäntyötä Theatro Technisin eli Karolos Kounin perustaman Taideteatterin koulussa ja otti myöhemmin Pariisissa tunteja ranskalaiselta ohjaajalta Antoine Vitezilta. Varhainen näyttämömuisto yhdistää hänet kreikkalaisen teatterin suureen nimeen: vuonna 1978 hänellä oli mykkä rooli Elli Lambetin tuotannossa Έξι μονόπρακτα (Kuusi yksinäytöksistä). Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin tämä kokemus innoitti uuden esityksen.

Hänen elokuvauransa alkoi Uuden kreikkalaisen elokuvan vuosina. Hän näytteli Veraa Nikos Nikolaidisin elokuvassa Τα κουρέλια τραγουδάνε ακόμα (Rääsyt laulavat yhä, 1979) ja pääosaa elokuvassa Το στίγμα (Leima, 1982). Hänen roolityönsä elokuvissa Leima, Terirem ja Intohimon arkkienkeli palkittiin. Vuonna 2012 hän sai Kreikan elokuva-akatemian parhaan naissivuosan palkinnon elokuvasta Παράδεισος (Paratiisi, 2011).

Teatterissa hän on työskennellyt muun muassa ohjaajien Lefteris Vogiatzis, Theodoros Terzopoulos, Vasilis Papavasileiou ja Angela Brouskou kanssa. Vuonna 2008 hän koordinoi teatteriryhmää 18 Μποφώρ (18 boforia), jonka muodostivat 18 Άνω -hoito-ohjelman käyneet ihmiset, Brecht-esitystä varten Ateenan festivaaleilla. Hän on myös julkaissut Potamos-kustantamolta pienen lyhyiden runojen kirjan Τα δύσκολα εύκολα (Vaikea, helppo).

Lazaridoun työ liikkuu elokuvan, teatterin ja ohjauksen välillä. Elokuvassa hän kuuluu siihen näyttelijäsukupolveen, joka muovasi 1970- ja 1980-lukujen Uutta kreikkalaista elokuvaa. Myöhempiä elokuvia ovat Πριν το τέλος του κόσμου (Ennen maailmanloppua, 1996) ja Paratiisi, rooli, josta hän sai akatemian palkinnon.

Näyttämöllä hän valitsee usein tekstejä, jotka nojaavat ääneen. Joulukuussa 2016 hän näytteli haudattua naista Samuel Beckettin näytelmässä Ευτυχισμένες μέρες (Onnellisia päiviä) Ateenan Bios-kulttuuritilassa Sylvia Lioulioun ohjauksessa: maahan juuttunutta naista, joka puhuu lähes taukoamatta yrittäessään selvitä jälleen yhdestä ”onnellisesta päivästä”. Vuonna 2017 hän näytteli Dimitris Katalifosin kanssa esityksessä Φωνές (Ääniä), joka koostui Harold Pinterin lyhyistä yksinäytöksisistä ja jonka ohjasi Manos Karatzogiannis. Vuonna 2020 Giorgos Nanouris ohjasi hänet esitykseen Έξι φορές (Kuusi kertaa) Ateenan konserttitalo Megaronissa: illan Strindbergin, Tšehovin, Cocteaun ja Shakespearen teksteistä, innoittajana Lambetin vuoden 1978 tuotanto.

Ohjaajana hän toi Dostojevskin teoksen Έγκλημα και τιμωρία (Rikos ja rangaistus) näyttämölle vuonna 2021 Pireuksen kaupunginteatterin Omega-näyttämöllä kirjailijan syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Aiempiin ohjauksiin kuuluvat Papadiamantisin Ο γάμος του Καραχμέτη (Karachmetisin häät) ja Άσμα ασμάτων (Korkea veisu). Hän on kuvannut näyttelemistä, ohjaamista ja kirjoittamista eri teinä samaan päämäärään.

Lazaridou kuuluu sukupolveen, joka yhdisti Uuden kreikkalaisen elokuvan kokeelliseen teatteriin, ja hän jatkaa näyttelemistä, ohjaamista ja kirjoittamista. Kreikan opiskelijalle yksi hänen näyttämörooleistaan on hyvä ensimmäinen kuvailuharjoitus. Kuvittele Onnellisia päiviä -näytelmän nainen: hän on maassa, hän ei voi kävellä, mutta hän puhuu. Kirjoita tämän sivun tekstin avulla kolme lyhyttä lausetta preesensissä: Η ηρωίδα είναι στο χώμα. Δεν περπατάει. Μιλάει πολύ. (Sankaritar on maassa. Hän ei kävele. Hän puhuu paljon.) Kysy sitten parilta Ποιος μιλάει; (Kuka puhuu?) ja vastaa nimellä. Nämä ovat omia harjoituslauseitamme, eivät repliikkejä näytelmästä.

• Vuonna 1978 hänellä oli mykkä rooli Elli Lambetin Kuudessa yksinäytöksisessä.
• Hän otti näyttelijäntyön tunteja Pariisissa Antoine Vitezilta.
• Hänen elokuvaroolinsa on palkittu, muun muassa Kreikan elokuva-akatemiassa.
• Hän on kirjoittanut lyhyiden runojen kirjan Τα δύσκολα εύκολα (Vaikea, helppo).