Melina Mercouri

Maria Amalia Mercouri syntyi Ateenassa 18. lokakuuta 1920 poliittiseen perheeseen: hänen isoisänsä Spyridon Mercouris oli monta vuotta Ateenan pormestari ja hänen isänsä Stamatis kansanedustaja ja ministeri. Hän opiskeli Kansallisteatterin näyttelijäkoulussa ja teki näyttämödebyyttinsä 1940-luvulla esiintyen Ateenassa ohjaaja Karolos Kounin johdolla muun muassa Tennessee Williamsin näytelmissä. Hänen ensimmäinen elokuvansa, Michael Cacoyannisin Στέλλα (Stella, 1955), vei hänet Cannesin festivaaleille, missä hän tapasi amerikkalaisen ohjaajan Jules Dassinin, josta tuli hänen kumppaninsa ja vuonna 1966 hänen aviomiehensä.

Dassinin kanssa hän teki elokuvan Ποτέ την Κυριακή (Ei koskaan sunnuntaisin, 1960), joka toi hänelle Cannesin parhaan naisnäyttelijän palkinnon ja Oscar-ehdokkuuden, ja myöhemmin elokuvat Phaedra (1962) ja Topkapi (1964). Hän oli kansainvälinen tähti, joka eli Ateenan, Pariisin ja New Yorkin välillä, kun everstit kaappasivat vallan Kreikassa huhtikuussa 1967. Tuolloin ulkomailla ollut Mercouri nousi diktatuurin äänekkäimmäksi vastustajaksi ja piti konsertteja ja antoi haastatteluja kaikkialla Euroopassa ja Amerikassa. Juntta riisti häneltä Kreikan kansalaisuuden; hänen vastauksensa, että hän oli syntynyt kreikkalaisena ja kuolisi kreikkalaisena, tuli kuuluisaksi.

Hän palasi Kreikkaan 1974, liittyi Andreas Papandreoun PASOK-puolueeseen ja valittiin parlamenttiin Pireuksesta 1977. Vuosina 1981–1989 ja uudelleen vuodesta 1993 hän oli kulttuuriministeri, ensimmäinen nainen tehtävässä. Hän kuoli keuhkosyöpään New Yorkissa 6. maaliskuuta 1994, ja hänen hautajaisensa Ateenassa, pääministerin arvonannoin, kokosivat kaduille valtavat ihmisjoukot.

Näyttelijänä Mercourilla oli pikemminkin suuri, lämmin ja käheä läsnäolo kuin hienovarainen tekniikka. Elokuvassa Στέλλα hän on Plakan tavernan laulaja, joka kieltäytyy naimasta häntä rakastavaa miestä, ja elokuva päättyy tragediaan; Manos Hadjidakisin laulut, muun muassa «Αγάπη που 'γινες δίκοπο μαχαίρι» (Rakkaus, sinusta tuli kaksiteräinen veitsi), tekivät elokuvasta kreikkalaisen klassikon. Elokuvassa Ποτέ την Κυριακή hän näyttelee Iliaa, iloista pireuslaista prostituoitua, jota amerikkalainen oppinut yrittää sivistää; elokuva oli maailmanlaajuinen menestys, ja sen laulu «Τα παιδιά του Πειραιά» (Pireuksen lapset), jälleen Hadjidakisin säveltämä, voitti parhaan alkuperäislaulun Oscarin ensimmäisenä kreikkalaisena lauluna. Hän levytti myös albumeja kreikaksi, ranskaksi ja englanniksi, muun muassa laulun «Χάρτινο το φεγγαράκι» (Pieni paperikuu), jonka hän oli laulanut ensimmäisen kerran näyttämöllä 1949.

Hänen poliittinen työnsä oli samaa mittakaavaa. Kulttuuriministerinä hän käynnisti kampanjan British Museumissa 1800-luvun alusta asti olleiden Parthenonin marmorien palauttamiseksi ja väitti kuuluisassa väittelyssä Oxford Unionissa 1986, että veistokset eivät olleet koristetta vaan kansan sielu. Hän ehdotti ajatusta Euroopan kulttuurikaupungista, joka vuosi eri kaupunki juhlistamassa perintöään; Ateena oli ensimmäinen 1985, ja ohjelma, nykyinen Euroopan kulttuuripääkaupunki, jatkuu yhä. Hän ajoi myös Ateenan arkeologisten alueiden yhdistämistä ja uutta Akropolis-museota, jotka molemmat valmistuivat hänen kuolemansa jälkeen.

Vuonna 2009 Akropoliin juurelle avattu Akropolis-museo on rakennus, jota hän pyysi, ja siinä on tyhjä tila odottamassa marmoreita; hänen rintakuvansa seisoo sinne johtavan Dionysiou Areopagitou -kävelykadun alussa. Melina Mercouri -säätiö säilyttää hänen arkistoaan, ja Melina Mercourin kulttuurikeskus Thiseiossa järjestää näyttelyitä. Monissa Kreikan kaupungeissa on hänen mukaansa nimetty katu tai aukio, ja kansainvälinen UNESCOn ja Kreikan kulttuurimaisemapalkinto kantaa hänen nimeään. Oppijan kannattaa katsoa Ποτέ την Κυριακή, kuunnella helpon, toistuvan kertosäkeen sisältävä «Τα παιδιά του Πειραιά» ja «Χάρτινο το φεγγαράκι» sekä käydä Akropolis-museossa, jossa hänen kampanjaansa käydään yhä tänäänkin. Hänen lauseensa kreikkalaisena syntymisestä ja kreikkalaisena kuolemisesta lainataan yhä aina, kun kreikkalaiset puhuvat identiteetistä ja maanpaosta.

• «Τα παιδιά του Πειραιά» voitti parhaan alkuperäislaulun Oscarin 1961, ainoana kreikankielisenä lauluna koskaan.
• Hän jakoi Cannesin parhaan naisnäyttelijän palkinnon 1960 Jeanne Moreaun kanssa ja sai samasta roolista Oscar-ehdokkuuden.
• Juntta riisti häneltä kansalaisuuden 1967; hän vastasi syntyneensä kreikkalaisena ja kuolevansa kreikkalaisena, kun taas määräyksen allekirjoittanut ministeri oli syntynyt fasistina ja kuolisi fasistina.
• Ateena oli ensimmäinen Euroopan kulttuurikaupunki 1985, koska Mercouri keksi idean ministerinä.