Agathonas Iakovidis

Agathonas Iakovidis syntyi vuonna 1955 Evangelismosissa, kylässä lähellä Lagkadasta, Thessalonikin pohjoispuolella. Vuoden 2014 haastattelussa hän kertoi, että hänen vanhempiensa kylän olivat rakentaneet Vähästä-Aasiasta vuonna 1923 tulleet pakolaiset; hänen omat isovanhempansa olivat kotoisin Izmitin ja Bursan väliseltä alueelta. Ensimmäiset laulut, jotka hän kuuli, olivat tuon pakolaismaailman melodioita. Hän alkoi soittaa noin vuonna 1971 ja opetteli itse lähes kaikki rebetikon kielisoittimet: kitaran, baglamaksen, oudin, buzukin, tzouraksen, mandolan ja mandoliinin.

Hänen ensimmäinen ammattiesiintymisensä oli vuonna 1973 pienessä musiikkiklubissa Thessalonikissa, ja siitä lähtien hän omistautui rebetikolle. Noin vuonna 1977 hän perusti Thessalonikin rebetiko-yhtyeen, joka soitti klubeissa, konsertoi eri puolilla Kreikkaa ja levytti kaksi albumia. Vuosina 1981–1987 hän työskenteli Ateenassa muun muassa Giorgos Koroksen ja Vasilis Soukaksen kanssa ja palasi sitten asumaan ja työskentelemään Thessalonikiin. Myöhemmin konsertit veivät hänet Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan.

Vuonna 2013 nuori Koza Mostra -yhtye kutsui hänet laulamaan kanssaan, ja yhdessä he edustivat Kreikkaa Malmön Euroviisuissa. Agathonas esiintyi elämänsä loppuun asti. Hän kuoli Thessalonikissa 5. elokuuta 2020 65-vuotiaana.

Agathonas oli sekä esiintyjä että keräilijä. Hän keräsi lauluja, jotka oli julkaistu sellakkalevyillä gramofonia varten vuodesta 1885 1960-luvulle: rebetikoa mutta myös kansanlauluja, operettia ja aikansa hittejä. Vuonna 2014 hän arvioi, että tällaisia levyjä oli olemassa noin 25 000, ja sanoi omistavansa lähes kaikki, arkistoituina tietokoneelleen säveltäjän, laulajan ja levytyspäivän mukaan. Kokoelmaa hän käytti radio-ohjelmissa ja ennen kaikkea lavalla, jossa hän lauloi tunnettuja rebetikoja vanhojen, harvojen enää muistamien laulujen rinnalla.

Hänen levytyksillään oli sama tavoite. Kahden Thessalonikin rebetiko-yhtyeen albumin (1982 ja 1983) jälkeen hän teki levyn Τα μπελεντέρια (Ta Belenteria, 1994), jonka alaotsikko on harvinaisia rebetikoja uutena levytyksenä. Myöhempiä albumeja ovat muun muassa vuoden 1998 levy laulaja Glykerian kanssa, rebetiko-duetot Babis Goleksen kanssa ja vuoden 2000 albumi, joka on omistettu säveltäjä Kostas Skarvelisille. Suurimmaksi esikuvakseen hän nimesi Markos Vamvakariksen, ja hän työskenteli vanhemman rebetiko-muusikon Roukounasin kanssa.

Hän myös ylitti mielellään tyylien rajoja. Hän levytti kappaleen rocklaulaja Antonis Tourkogiorgisin kanssa ja lauloi vuonna 2013 kappaleen Alcohol Is Free nuoren balkan beat -yhtyeen Koza Mostran kanssa. Englanninkielisestä nimestä huolimatta kappale lauletaan kreikaksi. Se sijoittui Euroviisujen finaalissa kuudenneksi.

Kun Agathonas kuoli vuonna 2020, muusikot, sanomalehdet ja poliitikot eri puolilla Kreikkaa kunnioittivat häntä, ja hänet haudattiin rebetikon ja baglamaksen soidessa. Kreikan yleisradio ERT säilyttää verkkoarkistossaan vuoden 1983 ohjelman Νέα Πρόσωπα (Uudet kasvot), jossa hän ja Thessalonikin rebetiko-yhtye puhuvat rebetikosta ja soittavat soittimiaan. Kokeile pientä kuuntelutehtävää: kuuntele minuutti jotakin hänen levytystään, esimerkiksi levyltä Τα μπελεντέρια, katsomatta sanoja. Nimeä kuulemasi yksinkertaisella kreikalla: Ακούω τη φωνή (Kuulen äänen), Ακούω ένα μπουζούκι (Kuulen buzukin), Ακούω μια κιθάρα (Kuulen kitaran). Nämä ovat omia harjoituslauseitamme, eivät laulujen sanoja.

• Hänen lempisoittimensa oli buzuki, mutta hän kutsui itseään vain keskinkertaiseksi buzukinsoittajaksi, koska hänen piti poikana opetella kaikki kielisoittimet.
• Useimmat niistä 25 000 vanhasta levystä, joista hän puhui, olivat kansanlauluja; rebetikoa oli vain noin kolmasosa.
• Toukokuussa 2020 hän soitti rebetikoa Papageorgiou-sairaalan sisäänkäynnillä Thessalonikissa kiittääkseen terveydenhuollon työntekijöitä.
• Hän torjui rebetis-nimityksen: hänen mukaansa nykyään ei ole rebeteitä vanhassa merkityksessä, sillä vanhoilla ei ollut mitään syötävää.