Dionysios Solomos

Solomos syntyi Zakynthoksella 8. huhtikuuta 1798 kreivi Nikolaos Solomoksen ja tämän nuoren taloudenhoitajan Angeliki Niklin poikana; kreivi nai hänet kuolinvuoteellaan, mikä teki pojasta laillisen ja rikkaan. Kuten monet Joonian aateliston pojat hänet lähetettiin Italiaan, jossa hän opiskeli Cremonassa ja Pavian yliopistossa ja alkoi kirjoittaa runoja italiaksi. Hän palasi Zakynthokselle vuonna 1818 maailmaan, jossa kadulla puhuttiin kreikkaa ja salongeissa italiaa.

Kreikan kansannousu 1821 muutti hänen suuntansa. Toukokuussa 1823 hän kirjoitti muutamassa viikossa Hymnin vapaudelle kreikaksi; se painettiin 1825 Mesolongissa ja Pariisissa ja teki hänestä kuuluisan kaikkialla Euroopassa. Vuonna 1824 hän kirjoitti myös teoksen Διάλογος (Vuoropuhelu), puolustuspuheen puhutun, demoottisen kielen puolesta niitä oppineita vastaan, jotka halusivat keinotekoisen, muinaiskreikkaa jäljittelevän kielen. Siinä hän lausuu uskontunnustuksensa: «Μήγαρις έχω άλλο στο νου μου πάρεξ ελευθερία και γλώσσα;» (Onko mielessäni muuta kuin vapaus ja kieli?).

Vuonna 1828 hän muutti Korfulle, joka oli tuolloin brittien hallitsemien Joonian saarten pääkaupunki, ja jäi sinne loppuelämäkseen työskennellen hitaasti, kirjoittaen loputtomasti uudelleen ja julkaisten tuskin mitään. Hänen viimeisiä vuosiaan varjostivat perheen oikeudenkäynnit ja sairaus. Hän kuoli Korfulla 9. helmikuuta 1857; hänen jäännöksensä siirrettiin myöhemmin Zakynthokselle.

Hymni vapaudelle on pitkä runoelma, joka puhuttelee Vapautta kreikkalaisten luista nousevana naisena ja kertoo sitten vallankumouksen ensimmäisistä taisteluista. Sen kaksi ensimmäistä säkeistöä, «Σε γνωρίζω από την κόψη / του σπαθιού την τρομερή» (Tunnen sinut miekkasi kauheasta terästä), laulaa jokainen kreikkalainen. Solomos jatkoi teoksella Εις τον θάνατον του Λορδ Μπάιρον (Oodi lordi Byronin kuolemalle, 1824) ja useilla lyyrisillä runoilla, kuten Η Φαρμακωμένη (Myrkytetty tyttö).

Hänen kypsän kautensa teokset ovat toisenlaisia: tiheitä, näkyjä täynnä ja keskeneräisiä. Ο Κρητικός (Kreetalainen, 1833–34) on haaksirikkoutuneen kreetalaisen kapinallisen kertomus yöstä, jolloin hän yritti uida rakastettunsa kanssa rantaan ja näki kuunvalossa kylpevän naisen, Φεγγαροντυμένη-hahmon, nousevan merestä. Οι Ελεύθεροι Πολιορκημένοι (Vapaat piiritetyt), jota hän työsti vuodesta 1826 1840-luvulle kolmena peräkkäisenä luonnoksena, kertoo Mesolongin nälkiintyneistä puolustajista keväällä 1826 ja heitä ympäröivän luonnon kauneudesta, joka houkuttelee heitä elämään; sen säe «Άκρα του τάφου σιωπή στον κάμπο βασιλεύει» (Haudan syvä hiljaisuus vallitsee tasangolla) osataan ulkoa. Η Γυναίκα της Ζάκυθος (Zakynthoksen nainen) on raju proosamuotokuva vihattavasta naisesta, ja Ο Πόρφυρας (Hai, 1849) kuvaa nuorta englantilaista sotilasta, jonka hai tappoi Korfun satamassa. Solomos kirjoitti demoottista kreikkaa, kansan kieltä, aikana jolloin se oli radikaali valinta, ja hänen ystävänsä Iakovos Polylas kokosi katkelmat ja julkaisi ne 1859 nimellä Άπαντα τα Ευρισκόμενα (Kaikki säilyneet teokset).

Yksinkertaisin tapa tutustua Solomokseen on kuunnella kansallislaulua: Hymnin vapaudelle kaksi ensimmäistä säkeistöä Mantzaroksen musiikilla otettiin käyttöön Kreikassa 1865 ja Kyproksella 1966, ja ne lauletaan jokaisessa koulujuhlassa 25. maaliskuuta ja 28. lokakuuta sekä ennen jokaista maajoukkueen ottelua. Kreikkalaiset koululaiset lukevat lukiossa teokset Ο Κρητικός ja Οι Ελεύθεροι Πολιορκημένοι, ja hänen säettään «ελευθερία και γλώσσα» lainataan aina, kun kreikan kielestä keskustellaan. Zakynthoksen pääaukio on Πλατεία Σολωμού, jolla ovat hänen patsaansa sekä Solomoksen ja merkittävien zakynthoslaisten museo, jossa on hänen hautansa; Korfun kaupungissa hänen asuintalonsa on pieni Solomos-museo. Οδός Σολωμού -niminen katu löytyy lähes jokaisesta Kreikan kaupungista.

• Solomos kirjoitti ensimmäiset runonsa italiaksi eikä koskaan hallinnut täysin kirjoitettua kreikkaa; hän piti koko elämänsä italiankielisiä muistiinpanoja ja luonnoksia kreikkalaisten säkeidensä rinnalla.
• Hymnissä vapaudelle on 158 säkeistöä, mutta vain kaksi ensimmäistä lauletaan kansallislauluna.
• Kreikalla ja Kyproksella on sama kansallislaulu, mikä tekee siitä yhden harvoista kahden suvereenin valtion käyttämistä kansallislauluista.
• Vuoden 1830 jälkeen hän julkaisi tuskin mitään; useimmat hänen kuuluisista runoistaan painettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, koottuina variantteja täynnä olevista muistikirjoista.