Zoe Karelli

Zoe Karelli, myös Zoi tai Zoé Karelli, oli Chrysoula Argyriadoun salanimi. Hän syntyi Chrysoula Pentzikinä Thessalonikissa vuonna 1901. Nimen hän valitsi itse. Hänen nuorempi veljensä oli kirjailija ja taidemaalari Nikos Gavriil Pentzikis. Hän sai opetusta kotona: koulun aineita, vieraita kieliä ja musiikkia. Hän osasi erittäin hyvin ranskaa, saksaa, englantia ja italiaa ja seurasi myöhemmin vapaana kuulijana filologian luentoja Thessalonikin yliopistossa. Vuonna 1919 hän meni naimisiin agronomi Theodoros Argyriadisin kanssa, ja heille syntyi kaksi poikaa.

Hän alkoi julkaista vasta yli kolmekymppisenä. Lyhyt proosateksti ilmestyi lokakuussa 1935 thessalonikilaisen Το 3ο μάτι (Kolmas silmä) -lehden ensimmäisessä numerossa, ja ensimmäiset runot seurasivat vuonna 1937. Vuosina 1945–1948 hän teki tiivistä yhteistyötä Κοχλίας (Etana) -lehden kanssa ja julkaisi siinä runoja, esseitä ja käännöksiä. Hän asui Ateenassa vuosina 1954–1961, mutta Thessaloniki pysyi hänen kaupunkinaan.

Tunnustus tuli myöhempinä vuosina. Hän sai valtion toisen runopalkinnon 1956, valtion ensimmäisen runopalkinnon 1974 ja Ateenan akatemian palkinnon 1978. Vuonna 1982 hänet valittiin Ateenan akatemian kirjeenvaihtajajäseneksi, ja vuonna 1988 Thessalonikin Aristoteleen yliopisto nimitti hänet kunniatohtoriksi. Vuosina 1980–1986 hän oli Thessalonikin kirjailijaseuran varapuheenjohtaja. Hän kuoli 16. heinäkuuta 1998.

Karelli julkaisi ensimmäisen kokoelmansa Πορεία (Kulku) vuonna 1940 ja kaikkiaan kaksitoista runokirjaa, muun muassa Η εποχή του θανάτου (Kuoleman aika, 1948), Κασσάνδρα και άλλα ποιήματα (Kassandra ja muita runoja, 1955) ja Ο καθρέφτης του μεσονυκτίου (Keskiyön peili, 1958). Vuonna 1973 hänen runonsa koottiin kahteen niteeseen vuosilta 1940–1973. Hän kirjoitti myös runonäytelmiä: Σιμωνίς βασιλόπαις του Βυζαντίου (Simonis, Bysantin prinsessa, 1965) ja Ορέστης (Orestes, 1971) esitettiin Pohjois-Kreikan valtionteatterissa vuosina 1966 ja 1976. Hänen esseisiinsä kuuluvat tutkielma ranskalaisesta runoilijasta Paul Claudelista ja tulkinta näytelmästä Huomenna hän tulee (Waiting for Godot).

Hänen runoutensa on sisäänpäin kääntynyttä ja kysyvää. Aika, yksinäisyys, rakkaus, kuolema ja usko palaavat yhä uudelleen, ja kriitikot kuvaavat sitä usein sisäisen puheen ja eksistentiaalisen ahdistuksen runoudeksi. Antiikin myyttien hahmot, kuten Kassandra, Orestes ja Eurydike, auttavat häntä puhumaan nykyhetkestä. Thessaloniki näkyy runoissa kuten Θεσσαλονίκη 904 μ.Χ. (Thessaloniki 904 jKr.), joka muistuttaa kaupunkiin sinä vuonna tehdystä hyökkäyksestä.

Hän katsoi tarkasti myös arkea. Runossa Λαϊκή αγορά (Tori) naiset palaavat hitaasti torilta ostoksineen, ja runoilija huomaa vihreät vihannekset, punaiset nauriit, appelsiinit ja keltaiset sitruunat: pieniä iloja raskaassa viikossa.

Karelli muistetaan Thessalonikin kirjallisen elämän keskeisenä äänenä 1900-luvun puolivälissä. Pian hänen kuolemansa jälkeen Νέα Πορεία -lehti omisti hänen muistolleen sivuja heinä–syyskuun 1998 numerostaan ja julkaisi valikoiman hänen runojaan; Kreikan kielen keskus tarjoaa numeron nyt verkossa. Kreikan suuri musiikkikirjasto Lilian Voudouri säilyttää vuoden 1988 levyä Ελληνικά ποιήματα: Η Ζωή Καρέλλη διαβάζει Καρέλλη (Kreikkalaisia runoja: Zoe Karelli lukee Karellia), jolla kuuluu hänen oma äänensä. Kokeile pientä tehtävää runon Λαϊκή αγορά (Tori) kanssa: etsi värisanat πράσινα (vihreät) ja κόκκινα (punaiset) tällä sivulla lainatuista kahdesta säkeestä. Tee sitten oma lause: Στη λαϊκή βλέπω πράσινα λαχανικά (Torilla näen vihreitä vihanneksia). Tämä on harjoituslauseemme, ei runon säe.

• Karelli julkaisi ensimmäisen runonsa vuonna 1937, kun hän oli jo noin 35-vuotias.
• Κοχλίας-lehteen hän käänsi yksin tai muiden kanssa James Joycen, Plotinoksen, Longfellow’n, Robert Browningin ja T. S. Eliotin tekstejä.
• Hänen näytelmänsä Ορέστης (Orestes) kertoo antiikin myytin uudelleen modernein säkein, ja se esitettiin Thessalonikissa 1976.
• Hänen salanimensä Ζωή tarkoittaa kreikaksi ”elämää”.