Dimitra Siaterli

Dimitra Siaterli syntyi Argosissa Peloponnesoksella vuonna 1952. Vuosina 1971–1977 hän opiskeli Bolognan taideakatemiassa, valmistui maalaustaiteesta vuonna 1975 ja suoritti siellä koristetaiteen opinnot vuonna 1977. Vuosina 1975–1977 Kreikan pienyritysten ja käsityön järjestön EOMMEXin apuraha tuki hänen työtään uusien grafiikan tekniikoiden parissa, ja hän keskittyi kuparipiirrokseen. Samoina vuosina hän työskenteli taidegraafikko Pino Pandolfinin ateljeessa; Pandolfinista tuli myöhemmin hänen puolisonsa.

Vuonna 1977 hän palasi Kreikkaan ja perusti Pandolfinin kanssa Ateenan grafiikkakeskuksen. Vuodesta 1983 hän teki tilaan sijoittuvia interventioita: rakennelmia, veistoksia ja performansseja, joissa yhdistyivät ääni ja runous. Vuonna 1989 hän oli Grafiikkakeskus-ryhmän perustajajäsen, ja vuodesta 1991 hän alkoi tehdä taiteilijajulkaisuja ja kirjankuvituksia. Hän opetti grafiikkaa ja painettua taidetta Länsi-Makedonian yliopistossa vuosina 2010–2016. Hän on Kreikan taidegraafikoiden liiton jäsen, ja Argoliin prefektuuri myönsi hänelle kulttuuripalkintonsa vuonna 2004 ja uudelleen vuonna 2008. Hänen teoksiaan on muun muassa Kansallisgallerian ja Ateenan kaupungin taidemuseon kokoelmissa.

Siaterli tekee grafiikkaa, installaatioita ja tasoveistoksia; hän leikkaa ja kaivertaa laattansa puuhun, sinkkiin, kupariin, rautaan ja linoleumiin. CultureNow’n haastattelussa vuonna 2026 hän kuvasi kaksi vaihetta: ensin pitkä ja kokeileva suhde laattaan; sitten vedosten myötä uusi suhde väriin, paperiin ja painamiseen. Siksi hän esittää laatan ja sen vedoksen tasavertaisina, ja monet laatat ovat itsenäisiä teoksia. Πιθανές Νήσοι (Mahdolliset saaret), värietsaus vuodelta 1991, on yksi hänen vedoksistaan.

Hämähäkinseitti on kulkenut hänen työssään vuodesta 1983. Hän on käsitellyt sitä Arakhnen myyttinä, jossa kuolevainen haastaa Athenen, ansana, kaupungin pohjapiirroksena ja solidaarisuuden verkkona, ja valitsee kuhunkin ajatukseen köyttä, ompelulankaa, nahkaa, kangasta tai metallilankaa. Hänen yksityisnäyttelynsä vuonna 1995 Galleria 7:ssä Ateenassa sai nimensä lauseesta, jonka hän liittää Platoniin: Ιστός ψυχοδιάβατος πλεκτάνην εαυτώ δαιδαλεύεται. Kaksi saman vuoden pientä kuparipiirrosta, Φιάλη κλειστή (Suljettu pullo) ja Φιάλη ανοιχτή (Avoin pullo), kuuluu Sotiris Feliosin kokoelmaan. Hänen retrospektiivinsä Συνεκτικά Δίκτυα (Yhdistävät verkot) Ateenan kaupungin taidemuseossa vuonna 2026, kuraattorina Vasia Magoula, sisälsi ohuista kuparilangoista tehdyn seitin ja teoksen Σκιές (Varjot), rivin lävistettyjä puisia lasten ja nuorten hahmoja.

Siaterlin ura yhdistää kreikkalaisen grafiikan työpajan arkeen. Ateenan grafiikkakeskus, jonka hän perusti vuonna 1977, jatkaa voittoa tavoittelemattomana yhteisönä, jolla on oma näyttelytila ETCH INK. Avaa ensimmäiseksi tehtäväksi Felios-kokoelman sivu teoksesta Φιάλη κλειστή (Suljettu pullo), vuoden 1995 kuparipiirros, jonka koko on vain 19 × 6 cm. Nimeä kreikaksi kolme asiaa: η μήτρα (painolaatta), το τύπωμα (vedos), το χαρτί (paperi). Tee sitten kaksi omaa lausetta sanoilla πρώτα ja μετά: Πρώτα δουλεύει τη μήτρα. Μετά έρχεται το τύπωμα. (Ensin hän työstää laattaa. Sitten tulee vedos.) Nämä harjoituslauseet seuraavat hänen yleistä kuvaustaan grafiikasta eivätkä ole dokumentoitu kertomus juuri tämän vedoksen tekemisestä.

• Kreikan sana μήτρα tarkoittaa sekä painolaattaa että kohtua, mikä antaa kaksoismerkityksen hänen kuvalleen laatasta äitinä.
• Hän asettaa painolaatan usein näytteille vedoksensa viereen yhtä arvokkaana teoksena.
• Hänen kaksi Φιάλη-kuparipiirrostaan Felios-kokoelmassa ovat kumpikin vain 19 × 6 cm.
• Hänen vuoden 2026 näyttelynsä Ateenan kaupungin taidemuseossa kattoi teoksia 1980-luvulta nykypäivään.