Konstantinos Kanaris

Kanaris syntyi Psaralla, kallioisella saarella Khioksen lähellä, jonka asukkaat elivät merestä, luultavasti noin vuonna 1790; tarkkaa vuotta ei tiedetä. Hän kasvoi kauppalaivoilla ja oli laivan kapteeni, kun Kreikan vallankumous alkoi vuonna 1821. Psara antoi yhdessä Hydran ja Spetsesin kanssa vallankumoukselle sen laivaston: sota-aluksiksi muutettuja kauppaprikejä sekä vanhoja veneitä, joista tehtiin πυρπολικά (palolaivoja), täynnä tervaa, ruutia ja kuivaa puuta, ja jotka ohjattiin vihollisaluksen kylkeen, sytytettiin ja hylättiin viime hetkellä.

Huhtikuussa 1822 osmanijoukot nousivat maihin Khioksella ja surmasivat tai orjuuttivat suuren osan sen väestöstä, verilöyly, joka järkytti Eurooppaa. Yöllä 6. ja 7. kesäkuuta välillä 1822 (vanhan kalenterin mukaan), kun osmanilaivasto oli ankkurissa Khioksen edustalla juhlimassa ramadanin päättymistä, Kanaris toi palolaivansa kapudan-pašan, osmanien amiraalin, lippulaivan kylkeen ja sytytti sen tuleen. Laiva räjähti; amiraali ja suuri joukko hänen miehiään kuoli, ja Kanaris pakeni pienellä veneellä. Myöhemmin samana vuonna hän poltti toisen osmanialuksen Tenedoksen edustalla.

Itsenäistymisen jälkeen hän palveli uutta valtiota yli viisikymmentä vuotta: laivaston upseerina ja amiraalina, ministerinä ja useita kertoja pääministerinä, muun muassa vuonna 1864 ja uudelleen 1877. Hän osallistui liikkeeseen, joka syrjäytti kuningas Otton vuonna 1862. Hän kuoli Ateenassa syyskuussa 1877 kansallisen yhtenäisyyden hallituksen päämiehenä virassa ollessaan, ja hänet on haudattu Ateenan Ensimmäiselle hautausmaalle.

Kanaris ei kirjoittanut kirjoja; hänen työnsä oli kourallinen yöhyökkäyksiä, jotka muuttivat merisodan. Osmanien laivastolla oli suuria linjalaivoja, joissa oli paljon tykkejä; kreikkalaisilla oli pieniä, nopeita kauppalaivoja. Palolaivat olivat ase, joka ratkaisi eron, ja Kanariksesta tuli niiden mestari. Hänen hyökkäyksensä tekivät kuuluisiksi niiden vaatimat hermot: miehistön piti ohjata räjähdysvene aivan vihollisen runkoa vasten, kiinnittää se koukuilla, sytyttää sytytyslanka ja soutaa pois ennen kuin tuli levisi. Yksikin virhe merkitsi kuolemaa.

Lippulaivan polttaminen Khioksella kesäkuussa 1822 oli koko sodan näyttävin isku. Se tapahtui vain viikkoja Khioksen verilöylyn jälkeen, ja kreikkalaiset näkivät sen kostona; Euroopalle se oli todiste siitä, että kapinalliset osasivat taistella. Ranskalainen runoilija Victor Hugo kirjoitti runon nimeltä Canaris kokoelmaansa Les Orientales (1829), ja maalarit Pariisissa ja Lontoossa kuvasivat palavan laivan. Kanaris jatkoi taistelua: Tenedoksen edustalla 1822, ja vuonna 1825 hän johti uskaliasta yritystä polttaa Egyptin laivasto Aleksandrian sataman sisällä; yritys epäonnistui mutta hälytti vihollisen. Kun osmanilaivasto tuhosi hänen oman saarensa Psaran vuonna 1824, hän oli niiden joukossa, jotka pakenivat ja jatkoivat taistelua.

Rauhan aikana hän oli hiljainen, lähes vaitelias mies, jota kaikki puolueet kunnioittivat, koska häntä pidettiin rehellisenä. Siksi hänet kutsuttiin johtamaan hallitusta vaikeina hetkinä, vielä vanhanakin.

Jokainen kreikkalainen lapsi oppii koulussa Kanariksesta, yleensä 25. maaliskuuta, itsenäisyyspäivän, tienoilla, kun vuoden 1821 sankareita muistetaan koulunäytelmin ja runoin. Κανάρη-nimisiä katuja ja aukioita on lähes jokaisessa kreikkalaisessa kaupungissa, ja Kreikan laivasto on antanut hänen nimensä useille sota-aluksille, muun muassa nykyaikaiselle fregatille. Psaralla, pienellä saarella, josta hän oli kotoisin, hänen muistonsa on kaikkialla, ja Psaran tuhoa vuonna 1824 muistetaan Dionysios Solomosin kuuluisassa lyhyessä runossa «Η καταστροφή των Ψαρών» (Psaran tuho), jonka oppija voi lukea muutamassa minuutissa. Ateenan Kansallisessa historiallisessa museossa voi nähdä palolaivojen kapteenien muotokuvia ja muistoesineitä. Oppija voi aloittaa lukemalla lyhyen kertomuksen Khioksen yöstä ja etsiä sitten maalauksia palavasta lippulaivasta.

• Kukaan ei tiedä tarkalleen, milloin hän syntyi: mainitaan vuosia noin 1790:n ja 1795:n väliltä.
• Victor Hugo, Kurjien kirjoittaja, kirjoitti runon hänen kunniakseen.
• Hän oli Kreikan pääministeri kuollessaan vuonna 1877, yli kahdeksankymmenvuotiaana.
• Osmanilaivasto tuhosi hänen kotisaarensa Psaran vuonna 1824; hän pakeni ja jatkoi taistelua vielä kolme vuotta.