Mary Chronopoulou

Mary Chronopoulou, joka kirjoitetaan myös Mairi Chronopoulou tai Hronopoulou, syntyi Ateenassa 16. heinäkuuta 1933 ja kasvoi siellä. Finos Filmin mukaan hänen vanhempansa eivät innostuneet ajatuksesta, että hänestä tulisi näyttelijä. Kreikkalaisten naisten lyseon jäsenenä hän osallistui ohjaaja Dimitris Rondirisin koe-esiintymisiin, ja vuonna 1953 Kansallisteatteri palkkasi hänet antiikin tragedioiden kuoroon. Finos Film korostaa, että hän oppi ammattinsa näyttämöllä eikä teatterikoulussa; kokeen jälkeen valtion lautakunta myönsi hänelle poikkeuksellisena lahjakkuutena luvan toimia näyttelijänä.

Ollessaan vielä uusi Kansallisteatterissa hän esiintyi mykässä roolissa Dinos Dimopoulosin Finos Film -komediassa Χαρούμενο ξεκίνημα (Iloinen alku, 1954). Hänen virallinen näyttämödebyyttinsä oli kaudella 1957–58 Akropol-teatterissa Alekos Sakellarioksen ja Christos Giannakopoulosin komediassa suuren näyttelijän Kyvelin rinnalla. Myöhemmin hän kertoi ymmärtäneensä olevansa hyvä näyttelijä vuosina 1961–62, kun yleisö hurrasi hänen pitkälle monologilleen Alexis Damianosin ohjaamassa näyttämöversiossa Κόκκινα φανάρια (Punaiset lyhdyt).

1960-luvun lopulta 1980-luvun alkuun hän johti usein teatteriseurueita yhdessä tähtien kuten Lambros Konstantaraksen ja Kostas Voutsasin kanssa. Hän näytteli kreikkalaisissa komedioissa ja suosituissa näytelmissä, joiden kirjoittajia olivat esimerkiksi Neil Simon ja Somerset Maugham. Hän kuoli Ateenassa 6. lokakuuta 2023 90-vuotiaana kaaduttuaan kotonaan.

Vuodesta 1963 Chronopoulou näytteli pääosia pitkässä sarjassa yhteiskunnallisia draamoja, useimmiten tyylikkäänä naisena tai kohtalokkaana naisena aikansa johtavien miesnäyttelijöiden, kuten Nikos Kourkouloksen ja Alekos Alexandrakisin, rinnalla. Vasilis Georgiadisin elokuva Τα κόκκινα φανάρια (Punaiset lyhdyt, 1963) oli Kreikan Oscar-ehdokas ja yksi viidestä ehdokkaasta parhaan vieraskielisen elokuvan sarjassa. Finos Filmille hän teki draamoja kuten Giannis Dalianidisin Χωρίς ταυτότητα (Ilman henkilöllisyyttä, 1963) ja Πολύ αργά για δάκρυα (Liian myöhään kyynelille, 1968) sekä Nikos Foskolosin Η λεωφόρος του μίσους (Vihan bulevardi, 1968) ja Ορατότης μηδέν (Näkyvyys nolla, 1970).

Näiden draamojen välissä hän näytteli pääosaa kolmessa Dalianidisin musikaalissa Finos Filmille: Οι θαλασσιές οι χάντρες (Merensiniset helmet, 1967), Μια κυρία στα μπουζούκια (Rouva bouzoukiklubilla, 1968) ja Γοργόνες και μάγκες (Merenneitoja ja veijareita, 1968). Elokuvassa Rouva bouzoukiklubilla hän lauloi myös kaksi kuuluisaa elokuvalaulua, joiden musiikin teki Mimis Plessas: Είμαι γυναίκα του γλεντιού (Olen juhlimista rakastava nainen) ja Του αγοριού απέναντι (Vastapäiselle pojalle). 1970-luvun lopulta lähtien hän teki vähemmän elokuvia, mutta työskenteli Theo Angelopoulosin kanssa elokuvissa Οι κυνηγοί (Metsästäjät, 1977) ja Ταξίδι στα Κύθηρα (Matka Kytheraan, 1984). Kostas Vrettakosin elokuvasta Τα παιδιά της χελιδόνας (Pääskysen lapset, 1987) hän sai parhaan naispääosan palkinnon Thessalonikin kreikkalaisen elokuvan festivaaleilla.

Finos Filmillä on Chronopouloulle oma taiteilijasivu, jossa ovat hänen elinvuotensa, muutama hänen sanontansa ja luettelo hänen kuudestatoista Finos-elokuvastaan, ja yhtiö kutsuu häntä yhdeksi suosituimmista kreikkalaisista näyttelijöistä kuolemaansa asti. Vuonna 2021 Kreikan elokuva-akatemia myönsi hänelle Iris-kunniapalkinnon hänen panoksestaan kreikkalaiselle elokuvalle. Marraskuussa 2023 Thessalonikin kansainvälinen elokuvafestivaali järjesti hänen muistolleen erikoisnäytöksen. Kreikan harjoitusta varten avaa elokuvaluettelo hänen Finos Film -sivullaan ja valitse kolme nimeä. Etsi artikkeli kunkin nimen alusta: η nimessä Η λεωφόρος του μίσους (Vihan bulevardi), οι nimessä Οι θαλασσιές οι χάντρες (Merensiniset helmet), το nimessä Το παρελθόν μιας γυναίκας (Naisen menneisyys). Sano sitten lause ilmaisulla Μου αρέσει η ταινία… (Pidän elokuvasta…).

• Hänen ensimmäinen elokuvaesiintymisensä vuonna 1954 oli mykkä rooli: hänellä ei ollut yhtään repliikkiä.
• Finos Filmin mukaan hän ei koskaan käynyt teatterikoulua; hän sai näyttelijän luvan poikkeuksellisena lahjakkuutena.
• Elokuvassa Rouva bouzoukiklubilla hän lauloi kaksi Mimis Plessasin laulua, jotka tunnetaan Kreikassa yhä hyvin.
• Vastaanottaessaan kunniapalkintonsa vuonna 2021 hän vitsaili, että aplodit olivat hänen rohkeudestaan palata lavalle 25 vuoden jälkeen kävelykepin kanssa.