Themis Bazaka

Themis Bazaka (Θέμις Μπαζάκα, joskus kirjoitettu Mpazaka) syntyi vuonna 1957; kreikkalaiset hakuteokset mainitsevat syntymäpaikaksi Thessalonikin. Hänen vanhempansa olivat opettajia, jotka siirrettiin Makedonian kyliin, joten hän vietti varhaislapsuutensa, kuten hän kertoi To Vima -lehdelle vuonna 2016, kylien pihoilla. Aluksi vanhemmat eivät halunneet hänestä näyttelijää, mutta myöhemmin he tukivat häntä. Hän opiskeli Pohjois-Kreikan valtionteatterin näyttelijäkoulussa Thessalonikissa ja valmistui erinomaisin arvosanoin. Hän olisi voinut jäädä teatterin palvelukseen, mutta halusi tehdä elokuvia, joten vuonna 1982 hän muutti Ateenaan ja alkoi kysellä, missä koe-esiintymisiä järjestettiin.

Pieni televisiorooli, Silvia, levoton taidemaalari sarjassa Το μινόρε της αυγής (Aamunkoiton molli), toi hänet esiin. Näyttelijä Konstantinos Tzoumasin kautta hän tapasi ohjaaja Costas Ferrisin, ja elokuvassa Ρεμπέτικο (Rebetiko, 1983) hän näytteli Andrianaa, laulaja Marikan äitiä. Kaksi vuotta myöhemmin tuli Πέτρινα χρόνια (Kivivuodet). Hän on kertonut tehneensä vuosina 1985–1995 ”elokuvaa ja vain elokuvaa”, yhteensä 35 elokuvaa, joskus kaksi tai kolme vuodessa.

Sen jälkeen hän piti taukoa elokuvista noin vuodesta 1996 noin vuoteen 2003; myöhemmin nuoremmat ohjaajat alkoivat valita häntä rooleihin. Hän on näytellyt myös noin 23 kreikkalaisessa televisiosarjassa ja monissa näytelmissä. Ranskan valtio nimitti hänet 7. maaliskuuta 2016 Taiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan ritariksi (Chevalier).

Πέτρινα χρόνια (Kivivuodet, 1985), Pantelis Voulgariksen käsikirjoittama ja ohjaama, on tositapahtumiin perustuva kreikankielinen elokuva. Vuonna 1954 kaksi nuorta kommunistia, Eleni ja Babis, kuuluvat kiellettyyn puolueeseen. Babis pidätetään; Eleni, jota Bazaka esittää, piileskelee vuosia Ateenassa, jää myöhemmin kiinni ja joutuu vankilaan, jossa hän synnyttää heidän lapsensa. Pari saa mennä naimisiin vain kaltereiden takana, ja tarina jatkuu sotilasdiktatuurin loppuun vuonna 1974. Babisia esittää Dimitris Kataleifos ja musiikin sävelsi Stamatis Spanoudakis. Thessalonikin elokuvajuhlilla 1985 elokuva voitti parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan naisnäyttelijän palkinnot, viimeksi mainitun Bazakalle; Venetsiassa hän sai erityismaininnan, ja myös Kreikan valtio antoi hänelle parhaan naisnäyttelijän palkintonsa.

Elokuvassa Ρεμπέτικο (Rebetiko, 1983), Costas Ferrisin musiikkidraamassa, joka perustuu väljästi laulaja Marika Ninoun elämään ja jonka laulut on tehnyt Stavros Xarchakos, hän esittää Marikan äitiä. Voulgariksen kanssa hän työskenteli uudelleen elokuvissa Ήσυχες μέρες του Αυγούστου (Hiljaiset elokuun päivät, 1991), kolme tarinaa yksinäisistä ihmisistä tyhjässä Ateenassa, ja Ακροπόλ (Akropol, 1996), joka sijoittuu 1950-luvun teatterimaailmaan. Näyttämöllä hän on tehnyt suuria rooleja: Amanda Tennessee Williamsin näytelmässä Lasinen eläintarha (2016), Ljubov Tšehovin Kirsikkapuistossa Dimitris Horn -teatterissa (2019) ja pääosa Williamsin näytelmässä Äkkiä viime kesänä (2020).

Monille kreikkalaisille Bazaka on yhä Kivivuosien Eleni; elokuva on yksi muistetuimmista 1980-luvun kreikkalaisista elokuvista, ja hänen muistinsa mukaan sitä nähtiin noin miljoonalla lipulla, Rebetikoa vielä useammalla. Pitkä teatteriura tuo hänet Ateenassa yhä uuden yleisön eteen. Kokeile: katso lyhyt kohtaus Kivivuosista, joka on kreikankielinen, tekstitettynä. Kirjoita sitten kreikaksi kolme omaa yksinkertaista lausetta: Η Ελένη είναι στην Αθήνα (Eleni on Ateenassa). Πρώτα… (Ensin…). Μετά… (Sitten…). Täydennä jokainen lause teolla, jonka todella näet, esimerkiksi περπατά (hän kävelee) tai μιλά (hän puhuu). Nämä ovat harjoituskehyksiä, eivät repliikkejä elokuvasta.

• Hän valmistui erinomaisin arvosanoin Pohjois-Kreikan valtionteatterin näyttelijäkoulusta mutta valitsi elokuvatyön Ateenassa teatterin sopimuksen sijaan.
• Hän pääsi Rebetikoon ohjaaja Costas Ferrisin kotona syödyn illallisen jälkeen, kun pääroolit oli jo jaettu.
• Hän on sanonut tehneensä kymmenen vuotta ”elokuvaa ja vain elokuvaa”.
• Vuonna 2016 Ranska nimitti hänet Taiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan ritariksi, lähinnä Ranskassa esitetyn näytelmän vuoksi.