Nikos Gatsos

Gatsos syntyi 8. joulukuuta 1911 Aseassa, arkadialaisessa kylässä Peloponnesoksen keskiosassa, ja seudun vuoristokylät säilyivät hänen mielikuvituksessaan koko hänen elämänsä ajan. Hän muutti teini-ikäisenä Ateenaan, opiskeli filologiaa Ateenan yliopistossa ja liittyi 1930-luvulla Τα Νέα Γράμματα -lehden ympärille kerääntyneiden nuorten kirjailijoiden piiriin, jossa hän tapasi Odysseas Elytisin, josta tuli hänen läheisin ystävänsä.

Vuonna 1943, keskellä Saksan miehitystä, hän julkaisi Αμοργός-runoelman, noin kaksikymmentä sivua pitkän runon, joka hämmästytti hänen ystävänsä ja jonka hän kertoman mukaan kirjoitti yhdessä yössä. Hän ei koskaan julkaissut toista kokoelmaa. Sen sijaan hän kirjoitti 1940-luvun lopulta lähtien teatterille ja ennen kaikkea musiikille, alkaen lauluista, jotka hän ja Manos Hadjidakis tekivät Karolos Kounin vuoden 1949 Viettelyksen vaunu -näytelmän tuotantoon, muun muassa «Χάρτινο το φεγγαράκι».

Vuosikymmenten ajan hän oli Ateenan kahviloiden vakiokasvo, kookas ja hiljainen mies, joka piti hovia kahvilapöydässä kaupungin keskustassa, puhui kaikkien kanssa ja kirjoitti vähän muistiin. Hän työskenteli Kreikan radiossa, käänsi Federico García Lorcaa ja kirjoitti laulutekstejä viimeisiin vuosiinsa asti. Hän kuoli Ateenassa 12. toukokuuta 1992, ja hänet haudattiin toiveensa mukaisesti Aseaan.

Αμοργός on nimetty Kykladien saaren mukaan, jolla Gatsos ei kertoman mukaan koskaan käynyt. Se on surrealistinen runoelma, jossa vapaa mitta, proosa ja kansanlaulun runomitat vuorottelevat ja jossa kuvat Kreikan maaseudusta, merestä, sodasta ja kuolemasta seuraavat toisiaan unen logiikalla; sen ensimmäinen säe, «Με την πατρίδα τους δεμένη στα πανιά και τα κουπιά στον άνεμο κρεμασμένα» (Kotimaa purjeisiin sidottuna ja airot tuuleen ripustettuina), on nykykreikkalaisen runouden lainatuimpia. Se vaikutti kokonaiseen runoilijasukupolveen.

Hänen laulutekstinsä ovat hänen tuotantonsa toinen puolisko, ja ne tavoittivat paljon suuremman yleisön. Hadjidakisin kanssa hän kirjoitti laulut «Χάρτινο το φεγγαράκι» (1949), «Μίλησέ μου» (Puhu minulle), «Τ' αστέρι του βοριά» (Pohjantähti) ja albumin Αθανασία (Kuolemattomuus, 1976) sekä laulun «Ο εφιάλτης της Περσεφόνης» (Persefonen painajainen), varhaisen ekologisen laulun Eleusiin tuhotusta maisemasta. Theodorakisin kanssa hän kirjoitti laulun «Μυρτιά» (Myrtti) ja muita 1960-luvun lauluja. Stavros Xarchakosin kanssa hän kirjoitti koko musiikin Kostas Ferrisin elokuvaan Ρεμπέτικο (1983), muun muassa laulut «Καίγομαι, καίγομαι» (Minä palan) ja «Μάνα μου Ελλάς» (Kreikka, äitini), jotka kuulostavat vanhoilta rebetiko-lauluilta mutta ovat kokonaan hänen omiaan. Hänen tekstinsä käyttävät kaikkein yksinkertaisimpia sanoja, kansanlaulun rytmiä ja äkillistä, odottamatonta kuvaa; ne ovat runoutta populaarimusiikin valepuvussa, ja laulajasukupolvet Nana Mouskourista Maria Farantouriin ovat levyttäneet niitä.

Aloita laulusta «Χάρτινο το φεγγαράκι», jonka ovat laulaneet Nana Mouskouri ja Melina Mercouri: neljä lyhyttä kertosäkeen säettä, joita kuka tahansa aloittelija pystyy seuraamaan. Kuuntele sitten Xarchakosin Ρεμπέτικο-elokuvan musiikkia, jota soitetaan jokaisessa kreikkalaisessa tavernassa, ja Hadjidakisin Αθανασία-albumia. Monia näistä lauluista lauletaan koulujuhlissa, juhlissa ja kadulla, ja useimmat kreikkalaiset osaisivat laulaa tusinan Gatsosin tekstejä osaamatta mainita yhtäkään säettä Amorgoksesta. Nana Mouskouri, jonka ura alkoi Hadjidakisin kanssa, levytti kymmeniä hänen laulujaan, joten hänen sanansa ovat kulkeneet kauemmas kuin lähes kenenkään muun kreikkalaisen runoilijan. Sanoittajista kreikkalaiset asettavat hänet yleensä ensimmäiseksi: runoilija, joka todisti, että populaarilaulu voi olla kirjallisuutta.

• Hän julkaisi elämänsä aikana vain yhden runokirjan, Amorgoksen (1943), ja hänen kerrotaan kirjoittaneen sen yhdessä yössä.
• Hän antoi runolleen saaren nimen, Amorgos, vaikka ei kertoman mukaan koskaan astunut sen maaperälle.
• «Χάρτινο το φεγγαράκι» kirjoitettiin vuonna 1949 Ateenassa esitettyyn Tennessee Williamsin näytelmään Viettelyksen vaunu, ja musiikin sävelsi 24-vuotias Manos Hadjidakis.
• Hänen käännöksensä Lorcan Verihäistä (Ματωμένος γάμος) on yhä näyttämöillä käytetty kreikankielinen vakioversio.