Aratos Soloilainen

Aratos syntyi noin vuonna 315 tai 310 eaa. Soloissa, kreikkalaisessa kaupungissa Kilikiassa. Hänen elämästään tiedetään varmasti hyvin vähän: tietomme tulevat neljästä lyhyestä nimettömästä antiikin elämäkerrasta ja Suda-nimisen bysanttilaisen sanakirjan artikkelista, ja osa niiden yksityiskohdista on epävarmoja. Nuorena miehenä hän meni Ateenaan, missä hän tutustui stoalaiseen filosofiaan, koulukuntaan, jonka mukaan yksi jumalallinen järki läpäisee koko maailman.

Noin vuonna 276 eaa. Makedonian kuningas Antigonos Gonatas kutsui hänet hoviinsa Pellaan. Syynä olivat kuninkaan häät Filan kanssa, ja Aratos kirjoitti juhlaan Hymnin Panille, joka on nyt kadonnut. Antiikin elämäkertojen mukaan Antigonos ihaili Knidoksen Eudoksoksen proosamuotoista tähtitiedettä ja pyysi Aratosta muuttamaan sen runomittaan. Tuloksena syntyi Φαινόμενα (Phainomena, ”Ilmiöt”).

Aratos oleskeli myös Antiokhos I:n hovissa Syyriassa, ja hänen kerrotaan työskennelleen Homeroksen editiossa. Muut runot tunnetaan vain nimiltä, ja kaksi lyhyttä epigrammia on säilynyt Kreikkalaisessa antologiassa. Hän kuoli noin vuonna 240 eaa. Hän ei ollut ammattitähtitieteilijä vaan runoilija, joka osasi tehdä vaikeasta tiedosta selkeää ja mieleen jäävää.

Phainomena on 1 154 heksametrin opetusruno, Homeroksen ja Hesiodoksen runomitassa. Se alkaa lyhyellä Zeun hymnillä, joka alkaa sanoin «Ἐκ Διὸς ἀρχώμεσθα» (Aloittakaamme Zeuksesta) ja näyttää jumalan läsnä jokaisella kadulla, torilla, merellä ja satamassa. Pääosa vie sitten lukijan taivaan halki: ensin pohjoisiin tähtikuvioihin, sitten eteläisiin, sen jälkeen taivaan suuriin ympyröihin ja tähtiin, jotka nousevat ja laskevat vuoden mittaan. Viimeinen osa säkeestä 758 loppuun käsittelee säänmerkkejä: kuun sarvia, pilviä ja tuulia, variksia, muurahaisia ja kurkia.

Aratos maalaa sanoilla. Kaksi Karhua, Ἄρκτοι, kiertää napaa; kreikkalaiset merimiehet suunnistavat suuremman, foinikialaiset pienemmän mukaan. Niiden välissä kiemurtelee Lohikäärme kuin joen haara. Pleiadeja sanotaan seitsemäksi, hän huomauttaa, vaikka näkyvissä on vain kuusi. Hänen suuri esikuvansa oli Hesiodos, ja suuri osa tähtitieteestä tuli Eudoksokselta; sääosa nojasi luultavasti Theofrastokseen. Kallimakhos ylisti runon hienostunutta kieltä, ja sitä alettiin pian lukea ja kommentoida laajasti koko kreikkalaisessa maailmassa.

Roomalaiset rakastivat Phainomenaa. Cicero, Germanicus ja Avienus käänsivät sen latinaksi, Vergilius kaiutti sitä Georgicassa, ja kuvitetut kopiot, kuten noin 830–840 tehty Leidenin Aratea, veivät sen tähtikuvat keskiajan Eurooppaan. Apostolien teoissa 17:28 Paavali lainaa Ateenassa puhuessaan sen viidettä säettä: «Τοῦ γὰρ καὶ γένος ἐσμέν» (Sillä mekin olemme hänen sukuaan). Nykykreikka käyttää yhä runossa esiintyviä nimiä, kuten η Μεγάλη Άρκτος (Iso Karhu), ο Δράκων (Lohikäärme) ja οι Πλειάδες (Pleiadit), ja sen nimi elää arkisanassa το φαινόμενο (ilmiö). Kokeile: avaa nykyinen nimetty tähtikartta, etsi kaksi Karhua ja Lohikäärme ja kirjoita kolme kreikankielistä lausetta sanoilla πάνω, κάτω ja δίπλα. Aratoksen säänmerkit ovat historiaa, eivät sääennuste.

• Phainomenassa on 1 154 säettä, ja alun Zeun hymni täyttää niistä vain ensimmäiset 18.
• Kallimakhos kirjoitti lyhyen epigrammin, joka tervehtii runon ”hienoja sanoja” Aratoksen unettomien öiden merkkinä.
• Aratos sanoo Pleiadeja kutsuttavan seitsemäksi, vaikka vain kuusi näkyy; Leidenin Aratea maalaa kaikki seitsemän naisten päinä.
• Säänmerkkeihin kuuluvat uuden kuun ohuet sarvet ja muurahaisten kiireinen työ, mutta ne ovat antiikin perimätietoa, eivät nykytiedettä.