Irene Papas

Irene Papas syntyi Eirini Lelekouna 3. syyskuuta 1926 Chiliomodissa, Korintin lähellä sijaitsevassa kylässä, opettajaperheeseen. Teini-ikäisenä hän muutti Ateenaan ja opiskeli Kansallisteatterin teatterikoulussa, ja hän aloitti uransa 1940-luvulla revyissä, teatterissa ja pienissä elokuvarooleissa. Maailma tunsi hänet nimellä Papas, joka kirjoitetaan maasta riippuen yhdellä tai kahdella p:llä.

1950-luvulla hän työskenteli Italiassa ja sitten Hollywoodissa, jossa hän esiintyi lännenelokuvassa Tribute to a Bad Man (1956). Läpimurto Kreikassa tuli Giorgos Tzavellasin ohjaamalla elokuvalla Αντιγόνη (Antigone, 1961) ja ennen kaikkea Michael Cacoyannisin (Κακογιάννης) kanssa, joka valitsi hänet elokuvaan Ηλέκτρα (Elektra, 1962). Siitä lähtien hän liikkui Kreikan, Italian, Ranskan ja Yhdysvaltojen välillä ja näytteli kreikaksi, italiaksi, englanniksi ja ranskaksi.

Vuosien 1967–1974 sotilasdiktatuurin aikana hän asui ulkomailla ja vastusti avoimesti juntaa. Myöhempinä vuosikymmeninä hän palasi usein antiikin draamaan näyttämöllä, muun muassa Epidauroksen teatterissa ja ulkomaisissa tuotannoissa, ja hän levytti myös musiikkia, tunnetuimmin säveltäjä Vangelisin kanssa. Viimeiset vuotensa hän vietti Kreikassa, kuoli 14. syyskuuta 2022 96-vuotiaana ja haudattiin kotikyläänsä Chiliomodiin.

Papas muistetaan ennen kaikkea Euripideen näytelmiin perustuvasta elokuvatrilogiasta, jonka hän teki Cacoyannisin kanssa. Elokuvassa Ηλέκτρα (Elektra, 1962) hän on tytär, joka odottaa veljensä Oresteen kostavan heidän isänsä; elokuva oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscariin. Elokuvassa Troijan naiset (1971) hän esitti Troijan Helenaa Katharine Hepburnin rinnalla, ja elokuvassa Ιφιγένεια (Ifigeneia, 1977) hän oli Klytaimnestra, äiti, jonka tytär uhrataan, jotta Kreikan laivasto pääsisi purjehtimaan. Yhdessä Tzavellasin Antigonen kanssa nämä elokuvat veivät Sofokleen ja Euripideen elokuvateattereihin ympäri maailmaa.

Hän oli yhtä näkyvä kansainvälisessä elokuvassa. Elokuvassa Navaronen tykit (1961) hän esitti kreikkalaista vastarintataistelijaa; elokuvassa Kreikkalainen Zorba (1964) hän oli kylän nuori leski, hiljainen ja traaginen hahmo; Costa-Gavrasin elokuvassa Z (1969) hän oli murhatun poliitikon leski. Hänen tyylinsä oli glamourin vastakohta: vähän eleitä, kiinteä katse, matala ja vakava ääni, näyttelijä antiikin tragedian naamiona. Musiikissa hän lauloi Vangelisin albumeilla Odes (1979) ja Rapsodies (1986) versioita kreikkalaisista kansanlauluista ja bysanttilaisista hymneistä syvällä, koristelemattomalla äänellään.

Helpoin tapa tutustua Irene Papasiin on katsoa Cacoyannisin Elektra tekstitettynä: se on kreikankielinen, lyhyt, ja hänen kasvonsa kantavat koko tarinan. Kuuntele sitten Odes Vangelisin kanssa ja yritä seurata kansanlaulujen sanoja. Kun hän kuoli vuonna 2022, kreikkalaiset sanomalehdet kutsuivat häntä kreikkalaisen elokuvan viimeiseksi suureksi tragediennaksi, ja hänen elokuviaan esitettiin jälleen televisiossa ja festivaaleilla. Kreikassa hänet muistetaan Melina Mercourin ja Katina Paxinoun rinnalla yhtenä näyttelijöistä, jotka veivät Kreikan maailmalle. Sivuston sivut Cacoyannisista, Euripideesta ja Vangelisista kertovat hänen tarinansa toisen puoliskon.

• Hän syntyi nimellä Eirini Lelekou; maailma tunsi hänet nimellä Papas.
• Hän esitti kahdessa eri elokuvassa sekä Troijan Helenaa että Klytaimnestraa, ne kaksi sisarta, jotka ovat Troijan sodan tarinan ytimessä.
• Hän näytteli ainakin neljällä kielellä: kreikaksi, englanniksi, italiaksi ja ranskaksi.
• Hän myös lauloi: hänen albuminsa Vangelisin kanssa ovat yhä ulkomailla tunnetuimpia kreikkalaisten kansanlaulujen levytyksiä.