Ismini Kapandai

Ismini Kapandai syntyi Ateenassa vuonna 1939 ja kasvoi Kolonakin kaupunginosassa talossa, joka oli täynnä kirjoja. Kreikkalaisen LiFO-lehden haastattelussa vuonna 2020 hän sanoi lukemisen kantaneen häntä elämän jokaisessa vaiheessa. Hänen äidillään oli juuret Vähässä-Aasiassa ja hän oli opiskellut Lontoossa; isä oli kone- ja sähköinsinööri. Hän avioitui runoilija ja kuvanveistäjä Vasos Kapantaisin kanssa, jonka suku oli kotoisin Pergamonista ja joka kuoli vuonna 1990.

Hänen kirjoittamisensa syntyi keskusteluista miehensä kanssa siitä, mitä tarkoittaa olla moderni kreikkalainen, νεοέλληνας. Kysymys johdatti hänet lukemaan kreikkalaisten kapinoista osmanivallan aikana, ja tutkimuksesta tuli hänen esikoisteoksensa Επτά φορές το δαχτυλίδι (Seitsemän kertaa sormus), jonka Estia julkaisi vuonna 1989. Vuonna 1990 seurasi Απειρωτάν και Τούρκων (Epiroslaisista ja turkkilaisista). Se sai kristillisen kirjallisuuden palkinnon vuonna 1990 ja Ateenan akatemian Ourani-palkinnon vuonna 1992. Sittemmin hän on julkaissut yli kymmenen romaania Estian, Kastaniotisin ja Ikaroksen kautta sekä lastenkirjan, kuvateoksia Vähän-Aasian kreikkalaisista ja Konstantinopolin kirkoista, novelleja sanomalehdissä ja aikakauslehdissä sekä tekstejä dokumenttielokuviin. Hän kääntää myös kreikaksi, Mary Shelleyn Mathildasta Anthony Trollopen teokseen Barchester Towers. Vuonna 2001 kirjallisuuslehti Εξώπολις (Exopolis) omisti hänen tuotannolleen joukon sivuja ja pitkän haastattelun.

Useimmat Kapandain romaanit ovat historiallisia, mutta hän on sanonut tavoitteensa olevan ”kirjallisen tekstin totuus”, ei historian oppitunti. Το άλας της γης (Maan suola, 2002) sijoittuu Thessalonikiin 1300-luvun alkupuoliskolla, hallitsevan luokan sisäiseen konfliktiin, josta tuli yhteiskuntaluokkien välinen kamppailu. Εμείς έχουμε εμάς (Meillä on toisemme, 2007) liikkuu Epiroksen, Joonian saarten ja Italian välillä osmanivallan aikana. Σικελικός Εσπερινός (Sisilialainen vesper) alkaa venetsialaisten hallitsemalta Kreetalta keisari Mikael VIII Palaiologoksen ja vuoden 1274 kirkkojen unionin aikaan ja matkaa sitten Sisiliaan ja Konstantinopoliin. Η Φλώρια των νερών (Vesien Floria, 1999), rakkaustarina ulkopuolisesta ja kuulumisen ongelmasta, tavoitti englanninkieliset lukijat vuonna 2002 Rick Newtonin käännöksenä, joka voitti Modern Greek Studies Associationin Elizabeth Constantinides -käännöspalkinnon.

Hän kirjoittaa myös lähemmistä ajoista. Με θέα τη ζωή (Näköala elämään, 2009) seuraa naista, joka kertoo sukunsa noususta ja tuhosta 1900-luvulla, ja Αστική οικία στο Χαλάνδρι (Kaupunkitalo Chalandrissa, 2017) on rikosromaani, joka sijoittuu ateenalaiseen esikaupunkiin 1990-luvun puolivälissä. Το βρωμερόν ύδωρ της λήθης (Unohduksen löyhkäävä vesi, 2020) palaa Ateenaan heti Ioannis Kapodistriasin murhan jälkeen vuonna 1831; nimi on peräisin nimettömästä vuoden 1806 tekstistä Ελληνική Νομαρχία. Hänen kirjojaan on julkaistu myös Montrealissa, Sofiassa, Belgradissa ja Milanossa.

Kapandain romaaneja on yhä saatavilla Kastaniotisilta ja Ikarokselta, ja Attikan kulttuurikeskukset ja kunnankirjastot ovat kutsuneet hänet lukupiireihin, Chalandriin vuonna 2010 ja Aspropyrgosiin vuonna 2018. Kreikan kielen keskus luetteloi lehden Εξώπολις vuoden 2001 häntä käsittelevät sivut verkkoarkistossaan. Ota ensimmäiseksi askeleeksi kreikassa yksi tapahtumapaikka tältä sivulta: Θεσσαλονίκη, 14ος αιώνας (Thessaloniki, 1300-luku) tai Αθήνα, 1831 (Ateena, 1831). Kysy Πού; (Missä?) ja Πότε; (Milloin?) ja vastaa kahdella omalla lyhyellä lauseella: Η ιστορία είναι στη Θεσσαλονίκη. Είναι ο 14ος αιώνας (Tarina on Thessalonikissa. On 1300-luku). Nämä harjoituslauseet ovat meidän, eivät lainauksia hänen kirjoistaan.

• Hänen esikoisteoksensa syntyi keskusteluista miehensä kanssa siitä, mikä tekee ihmisestä modernin kreikkalaisen.
• Teoksen Η Φλώρια των νερών englanninnos toi kääntäjälleen palkinnon vuonna 2002.
• Nimi Το βρωμερόν ύδωρ της λήθης on peräisin nimettömästä kreikkalaisesta tekstistä vuodelta 1806.
• Hän on kääntänyt kreikaksi Mary Shelleyn Mathildan.