Lena Kitsopoulou

Lena Kitsopoulou syntyi Ateenassa vuonna 1971 kustantajansa Metaixmion ja kreikkalaisen kirjatietokannan Biblionetin mukaan; eräs ranskalainen teatteriohjelma mainitsee vuoden 1976. Hän opiskeli näyttelijäksi Karolos Kounin Taideteatterin (Θέατρο Τέχνης) näyttämökoulussa ja valmistui vuonna 1994. Sen jälkeen hän näytteli klassisissa ja nykynäytelmissä sekä elokuvissa. Vuonna 1997 hän voitti Thessalonikin kansainvälisillä elokuvajuhlilla parhaan naisnäyttelijän palkinnon Dimitris Athanitisin elokuvasta No Sympathy for the Devil.

Kirjoittamisesta tuli hänelle pian yhtä tärkeää kuin näyttelemisestä. Vuonna 2006 Kedros-kustantamo julkaisi hänen ensimmäisen novellikokoelmansa Νυχτερίδες (Lepakot), joka sai Διαβάζω (Luen) -lehden esikoispalkinnon. Siitä lähtien hän on työskennellyt pääasiassa kirjailijana ja ohjaajana. Hän kirjoittaa myös sanomalehtiin ja osallistuu novelleilla antologioihin, kuten vuoden 2013 kokoelmaan Kreikan talouskriisistä.

Hänen näytelmiään on käännetty englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi ja puolaksi, ja niitä on esitetty Lontoossa ja Berliinissä sekä Kreikassa. Hän esiintyy myös laulajana. Hänen vuoden 2015 novellikokoelmansa Το μάτι του ψαριού (Kalan silmä) oli vuonna 2016 Kreikan novelli- ja pienoisromaanipalkinnon lyhytlistalla. Hän asuu ja työskentelee Ateenassa.

Kitsopouloun novellit ovat lyhyitä ja suoria. Νυχτερίδες sekä myöhemmät kokoelmat Μεγάλοι δρόμοι (Suuret tiet, Metaixmio, 2010) ja Το μάτι του ψαριού kuvaavat tavallisia ihmisiä, jotka näyttävät elävän keskuudessamme mutta kohtaavat menetyksen, pettymyksen ja kuoleman. Kriitikot nostavat esiin hänen töksähtelevät lauseensa ja surrealistiset, joskus synkät piirteet. Kaksi kokoelman Μεγάλοι δρόμοι novellia sovitettiin näyttämölle.

Hänen tunnetuin teatteritekstinsä syntyi pienoisromaanina. Μ.Α.Ι.Ρ.Ο.Υ.Λ.Α. (Kedros, 2009) kertoo 37-vuotiaasta naisesta, joka päättää muuttaa elämänsä – tai oikeastaan maailman. Nimen jokainen kirjain aloittaa sanan hänen katkerasta ja koomisesta ”elämänfilosofiastaan”. Vuonna 2009 Kreikan kansallisteatteri esitti tekstin monologina Kitsopouloun ja naista näytelleen Maria Protopappan ohjaamana; vuonna 2011 esitys vieraili Milanon Piccolo Teatrossa. Näyttämöllä nainen puhuu yleisölle, itselleen ja kaikelle ympärillään katkeransuloisten, sarkastisten ja hauskojen sanojen tulvana.

Hänen näytelmänsä lähtevät usein liikkeelle Kreikan historiasta ja myyteistä. Αθανάσιος Διάκος – Η επιστροφή (Athanasios Diakos – Paluu, Ateenan festivaali, 2012) on saanut nimensä vuoden 1821 sankarilta. Aoustras or the Hardness (kansallisteatteri, 2011) ja Little Red Riding Hood – The First Blood (Onassis-kulttuurikeskus, 2014) kulkivat muita polkuja. Heinäkuussa 2023 hänen ohjauksensa Aristofaneen näytelmästä Σφήκες (Ampiaiset) Epidauroksen antiikin teatterissa jakoi kriitikot jyrkästi.

Kitsopouloun tekstejä esitetään ja luetaan Kreikassa yhä. Vuonna 2021 Μ.Α.Ι.Ρ.Ο.Υ.Λ.Α. palasi Ateenaan Zina-teatterissa Dimitra Dermitzakin ohjaamana, roolissa Kitty Paitazoglou, ja vuonna 2025 Metaixmio julkaisi uudelleen teokset Νυχτερίδες ja Μ.Α.Ι.Ρ.Ο.Υ.Λ.Α. Kansallisteatterin digitaalinen arkisto säilyttää vuoden 2009 esityksen valokuvia, käsiohjelmia ja lehtileikkeitä. Avaa kreikan tehtävää varten tuo arkistotietue ja lue nimi kirjain kirjaimelta. Koko monologi on aikuisten kirjallisuutta eikä A1-tason lukemista, joten lainaa vain sen muoto: yksi ihminen puhuu yleisölle. Kirjoita oma kolmerivinen monologisi: Είμαι η Μαρία (Olen Maria). Μένω στην Αθήνα (Asun Ateenassa). Μιλάω για τη ζωή μου (Puhun elämästäni). Lue se sitten ääneen.

• Jo ennen ensimmäistä kirjaansa hän voitti parhaan naisnäyttelijän palkinnon Thessalonikin elokuvajuhlilla vuonna 1997.
• Nimi Μ.Α.Ι.Ρ.Ο.Υ.Λ.Α. näyttää naisen nimeltä Μαιρούλα, mutta jokainen iso kirjain tarkoittaa omaa sanaansa.
• Maaliskuussa 2011 kansallisteatterin Μ.Α.Ι.Ρ.Ο.Υ.Λ.Α.-esitys nähtiin Milanon Piccolo Teatrossa.
• Hänen Athanasios Diakosta käsittelevä näytelmänsä voitti vuonna 2013 Heidelbergin Stückemarktin kansainvälisen kirjailijapalkinnon Saksassa.