Grigoris Bithikotsis

Grigoris Bithikotsis syntyi 11. joulukuuta 1922 Peristerissä, joka oli tuolloin köyhä kaupunginosa Ateenan läntisellä laidalla, suurperheeseen. Hän työskenteli putkimiehenä ja soitti kitaraa. Hän tapasi Mikis Theodorakisin ensimmäisen kerran vuonna 1948 asepalveluksensa aikana, kun Theodorakis oli poliittinen vanki. Vuonna 1949 hän tuli levyalalle säveltäjänä kappaleella «Το καντήλι τρεμοσβήνει», ja koko 1950-luvun hän lauloi kansanomaista λαϊκό-laulua Ateenan pienissä musiikkiravintoloissa tulematta tähdeksi.

Kaikki muuttui vuonna 1960, kun Pariisista palannut säveltäjä Mikis Theodorakis etsi kansanomaista ääntä uusille, Jannis Ritsosin runoihin tehdyille lauluilleen. Theodorakis halusi kansan laulajan, ei oopperaääntä, ja hän valitsi Bithikotsisin. Heidän levytyksensä Επιτάφιος (Epitaphios) oli sensaatio, ja seuraavina vuosina he työskentelivät yhdessä lähes taukoamatta: konserttisaleja, ulkoilmateattereita, levyjä, joita myytiin valtavia määriä. Sotilasdiktatuurin aikana (1967–1974), kun Theodorakisin musiikki oli kielletty, Bithikotsis jatkoi kansanomaisen ohjelmiston laulamista ja levytti monien muiden säveltäjien kanssa.

Hän esiintyi vanhuuteen asti klubeilla ja televisiossa ja pysyi hyvin rakastettuna hahmona, yksinkertaisena ja huumorintajuisena haastatteluissaan. Hän kuoli Marousissa Ateenassa 7. huhtikuuta 2005 82-vuotiaana.

Bithikotsisin suuri lahja oli saada vaikea runous kuulostamaan arkiselta laululta. Teoksessa Επιτάφιος (Epitaphios, 1960), Ritsosin valituksessa äidistä, joka suree lakossa tapettua poikaansa, hän lauloi bouzouki takanaan kuin tavernassa, ja runo tavoitti ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan avanneet runokirjaa. Teoksessa Επιφάνεια (Epifania, 1962) hän lauloi Seferisin säkeitä laulussa, joka tunnetaan nimellä Άρνηση (Kieltäytyminen), «Στο περιγιάλι το κρυφό», jonka jokainen kreikkalainen osaa ulkoa.

Hänen kuuluisin teoksensa on Το Άξιον Εστί (Axion Esti, ”Ylistetty olkoon”), oratorio, jonka Theodorakis sävelsi Odysseas Elytisin pitkään runoon ja joka esitettiin ensi kertaa vuonna 1964. Bithikotsis on teoksen ”kansanlaulaja”, ja hänen siitä laulamansa kappaleet, Ένα το χελιδόνι (Yksi pääskynen) ja Της δικαιοσύνης ήλιε νοητέ (Oikeuden aatteellinen aurinko), tulivat toivon ja vapauden hymneiksi. Näiden suurten sarjojen ohella hän levytti satoja kansanomaisia lauluja ja kirjoitti joitakin itse, kuten Του Βοτανικού ο μάγκας (Votanikosin kovanaama); kaikkiaan hän sävelsi yli kaksisataa laulua. Hänen äänensä ei ollut hiottu: se oli vahva, lämmin ja hieman karhea, naapurin ääni, ja juuri siksi kreikkalaiset luottivat siihen.

Tutustu Bithikotsisiin kuuntelemalla Ένα το χελιδόνι teoksesta Το Άξιον Εστί ja sitten Άρνηση: molempia lauletaan koulujuhlissa, konserteissa ja pöydän ääressä kesäisissä kokoontumisissa. Epitaphioksen ja Axion Estin alkuperäiset 1960-luvun äänitteet hänen äänellään löytyvät helposti verkosta. Peristerissä, hänen kotikaupunginosassaan, kunta kunnioittaa hänen nimeään, ja Kreikan televisio näyttää usein hänen vanhoja esiintymisiään Theodorakisin kanssa. Monet kreikkalaiset sanovat yhä, ettei kukaan ole laulanut Theodorakista niin kuin hän. Tällä sivustolla voit lukea runoilijoista, joiden sanoja hän lauloi, Ritsosista ja Elytisistä, sekä Theodorakisista itsestään.

• Theodorakis valitsi hänet Epitaphiokseen vuonna 1960 juuri siksi, että hän oli kansanlaulaja eikä koulutettu klassinen ääni.
• Hän lauloi kahden Nobel-palkitun runoilijan, Seferisin ja Elytisin, sanoja kauan ennen kuin useimmat hänen kuulijoistaan lukivat niitä.
• Hän myös kirjoitti ja sävelsi joitakin omia kansanomaisia laulujaan.
• Hän syntyi Peristerissä, Länsi-Ateenan työläiskaupunginosassa, ja esitteli itsensä aina naapuruston miehenä.