Jenny Karezi

Evgenia Karpouzi syntyi Ateenassa 12. tammikuuta 1932. Hän opiskeli Kansallisteatterin draamakoulussa vuosina 1951–1954 ja valmistui parhain arvosanoin. Näyttämöllä ja valkokankaalla hän otti nimen Jenny Karezi; hän teki elokuvadebyyttinsä elokuvassa Λατέρνα, φτώχεια και φιλότιμο (Posetiivi, köyhyys ja kunniantunto, 1955) ja sai pian suurempia rooleja.

1960-luvulla hän oli kreikkalaisten elokuvastudioiden, etenkin Finos Filmin, kassamagneetti komedioissa ja draamoissa, ja lehdistö vertasi häntä mielellään Aliki Vougiouklakiin: Aliki oli suloinen naapurintyttö, Jenny hienostunut, ironinen moderni nainen. Vuonna 1968 hän meni naimisiin näyttelijä Kostas Kazakosin kanssa, ja heidän poikansa Konstantinos Kazakos, syntynyt 1969, ryhtyi myös näyttelijäksi. Siitä lähtien hän työskenteli pääasiassa teatterissa miehensä kanssa, heidän omassa seurueessaan.

Everstien diktatuurin aikana (1967–1974) pariskunta esitti näytelmiä, joista hallinto ei pitänyt, ja marraskuussa 1973 Karezi pidätettiin ja sotilaspoliisi piti häntä eristyksissä yli kolme viikkoa. Juntan kaaduttua Karezi esitti modernin ja antiikin draaman suuria rooleja. Hän kuoli syöpään Ateenassa vuonna 1992 kuusikymmenvuotiaana, ja häntä surtiin koko maassa.

Karezin elokuvat ovat kreikkalaisen kansanmuistin sydän. Elokuvassa Δεσποινίς Διευθυντής (Neiti johtaja, 1964) hän esittää nuorta naista, joka ottaa yrityksen johtoonsa ja joutuu todistamaan kykynsä ympärillään oleville miehille; elokuvassa Μια τρελή, τρελή οικογένεια (Hullu, hullu perhe, 1965) hän on osa kaoottista kotitaloutta; elokuvassa Κοντσέρτο για πολυβόλα (Konsertto konekivääreille, 1967) hän osoitti pystyvänsä kantamaan dramaattisen roolin. Hän oli nopea, tyylikäs ja hauska, ja hän esitti naisia, jotka ajattelevat itse – hieman aikansa Kreikkaa edellä.

Hänen tärkein työnsä tehtiin kuitenkin näyttämöllä. Kesäkuussa 1973 Karezi–Kazakos-seurue esitti Iakovos Kampanelliksen teoksen Το μεγάλο μας τσίρκο (Suuri sirkuksemme) Ateenan Athinaion-teatterissa Kazakosin ohjaamana, Stavros Xarchakosin lauluin, joita lauloi Nikos Xylouris. Esitys kertoi Kreikan historian antiikista nykypäivään sirkuksena, ja yleisö ymmärsi jokaisen vihjauksen juntaan. Siitä tuli poliittinen tapahtuma, jonka näki noin 550 000 ihmistä; marraskuun 1973 Polyteknillisen korkeakoulun kapinan jälkeen, jonka opiskelijat olivat omaksuneet sen iskulauseet, Karezi pidätettiin. Myöhemmin, vapaassa Kreikassa, Karezi esitti antiikin tragedian ja modernin teatterin sankarittaria, ja kriitikot ylistivät jokaisen katseen ja tauon tarkkuutta.

Karezi näkyy yhä kreikkalaisissa ruuduissa: hänen Finos Film -komedioitaan esitetään televisiossa yhä uudelleen, ja ne ovat helppo ja hauska tapa kuulla 1960-luvun arkikreikkaa. Aloita elokuvasta Δεσποινίς Διευθυντής tai Μια τρελή, τρελή οικογένεια; vuonna 1971 hän esitti myös vuoden 1821 sankaritarta elokuvassa Μαντώ Μαυρογένους. Esityksen Το μεγάλο μας τσίρκο laulut Nikos Xylouriksen esittäminä soivat yhä jokaisena vuoden 1973 Polyteknillisen kapinan vuosipäivänä. Kysymys ”Karezi vai Vougiouklaki?” on kreikkalaisen keskustelun klassikko, ja hänen poikansa Konstantinos Kazakos pitää suvun nimeä yllä näyttämöllä. Tällä sivustolla voit lukea myös Aliki Vougiouklakista ja Iakovos Kampanelliksesta.

• Hänen oikea nimensä oli Evgenia Karpouzi; Jenny Karezi oli taiteilijanimi.
• Hän valmistui Kansallisteatterin draamakoulusta parhain arvosanoin vuonna 1954.
• Marraskuun 1973 Polyteknillisen kapinan jälkeen juntan sotilaspoliisi pidätti hänet ja piti häntä eristyksissä joulukuun puoliväliin asti.
• Kokonainen sukupolvi kreikkalaisia jakautui Karezin ja Vougiouklakin faneihin.