Sofia Vembo

Sofia Vembo syntyi nimellä Sofia Bembou 10. helmikuuta 1910 Kallipolissa (Gallipoli) Itä-Traakiassa. Perhe muutti Konstantinopoliin vuonna 1912 ja asettui 1920-luvun väestönvaihdon jälkeen ensin Tsaritsaniin ja sitten Volosiin, jossa isä työskenteli tupakan parissa. Hän opetteli kitaransoiton itse. Vuonna 1933 hän matkusti laivalla Thessalonikiin ja lauloi Astoria-klubilla; saman vuoden syksynä hän debytoi Ateenassa revyyssä Παπαγάλος 1933 (Papukaija 1933). Myöhemmin hän otti taiteilijanimen Vembo viralliseksi sukunimekseen.

Seurasi levytyksiä Columbialle, ja vuonna 1938 hän näytteli pääosaa elokuvassa Η προσφυγοπούλα (Pakolaistyttö). Kun Italia hyökkäsi Kreikkaan lokakuussa 1940, hänen isänmaalliset ja satiiriset laulunsa ateenalaisissa revyissä nostivat sotilaiden ja perheiden mieltä. Saksan miehityksen aikana Gestapo pidätti ja kuulusteli hänet. Vuonna 1942 hän lähti Egyptiin, lauloi kreikkalaisille ja liittoutuneiden joukoille Lähi-idässä ja palasi Kreikkaan vuonna 1946.

Vuonna 1949 hän avasi oman Θέατρο Βέμπο -teatterinsa (Vembo-teatteri) Ateenan Metaxourgeion kaupunginosassa. Vuonna 1957 hän meni naimisiin sanoittaja ja revyykirjailija Mimis Traiforosin kanssa. 1960-luvun puolivälistä lähtien hän esiintyi harvemmin. Polyteknisen korkeakoulun kapinan yönä marraskuussa 1973 hän piilotti opiskelijoita asuntoonsa koulun lähellä. Hän kuoli Ateenassa 11. maaliskuuta 1978, ja tuhannet ihmiset osallistuivat hänen hautajaisiinsa.

Vembon ääni sopi sekä romanttisiin kevyisiin lauluihin että επιθεώρηση-revyyn (revyy) nopeisiin, ajankohtaisiin numeroihin; revyy on teatterimuoto, jossa on sketsejä ja lauluja päivän tapahtumista. Jo ennen vuotta 1940 hän kuului johtaviin levyttäjiin. Ζεχρά (Zehra, 1938), jonka musiikin teki Michalis Sougioul, oli yksi hänen rakkauslauluistaan. Vuonna 1940 Mimis Traiforos kirjoitti tähän melodiaan uudet sanat, ja tuloksesta, Παιδιά, της Ελλάδος παιδιά (Kreikan lapset, lapset), tuli sodan tunnetuin laulu. Satiiriset laulut, kuten Βάζει ο Ντούτσε τη στολή του (Duce pukee univormunsa), pilkkasivat Mussolinia.

Elokuvissa hän näytteli pääosaa elokuvassa Η προσφυγοπούλα (1938), esiintyi Michael Cacoyanniksen elokuvassa Στέλλα (Stella, 1955) ja teki kaksoisroolin elokuvassa Στουρνάρα 288 (Stournara 288, 1959). Omassa teatterissaan hän esitti suuria revyitä. ERT:n helmikuussa 1967 kuvaama filmi tallentaa yhden niistä Vembo-teatterissa, mukana Kaloutan sisaret ja Takis Miliadis. Ensimmäisen näytöksen finaalissa hän johtaa koko seurueen hittiensä potpuriin, jossa ovat muun muassa Χειμώνας (Talvi) ja Αθήνα και πάλι Αθήνα (Ateena ja taas Ateena). ERT:n arkisto katsoo myös hänen tulkintojensa vakiinnuttaneen αρχοντορεμπέτικο-tyylin, hiotun kaupunkilaisen laulutyylin, joka on lähellä rebetikoa.

Vembon laulut palaavat joka 28. lokakuuta, kun Kreikka muistaa vuoden 1940 sotaa, ja hänen elämänsä innoittaa yhä näyttämöesityksiä, kuten Σοφία Βέμπο – Μια ζωή Ελλάδα (Sofia Vembo – Elämä Kreikkana) vuonna 2024. Thessaloniki kunnioitti häntä 28. lokakuuta 2025 Nikis-kadun rakennuksessa, jossa hän ensimmäisen kerran lauloi. Ensimmäiseksi askeleeksi kreikassa avaa ert.gr-sivustolta ERT:n arkistosivu ”Σοφία Βέμπο – 11 Μαρτίου 1978”, jossa on vuoden 1967 revyykatkelma. Lue laulujen nimien luettelo ja etsi kaksi helppoa sanaa: χειμώνας (talvi) ja Αθήνα (Ateena). Sano sitten oma lyhyt lauseesi: Ακούω το τραγούδι «Χειμώνας» (Kuuntelen laulua Talvi). ERT:n sivu ja laulut ovat kreikaksi; lause on oma harjoitusesimerkkimme, ei laulun sanoja.

• Hänen syntymäsukunimensä oli Bembou; myöhemmin hän teki taiteilijanimestä Vembo virallisen nimensä.
• Vuonna 1947 hän julkaisi Yhdysvaltain-kiertueella omaelämäkertansa 62 osana newyorkilaisessa kreikankielisessä päivälehdessä Εθνικός Κήρυξ (National Herald).
• Hänen kuolemansa jälkeen säveltäjä Vasilis Tsitsanis kirjoitti muistokirjoituksen Τα Νέα -lehteen ja muisteli, miten hänen laulunsa liikutti häntä koulupoikana Trikalassa.
• Klubi, jossa hän ensimmäisen kerran lauloi Thessalonikissa, sijaitsee Λεωφόρος Νίκης -kadulla eli ”Voiton bulevardilla”.