Elämä
Roula Pateraki syntyi Thessalonikissa. Hän on kertonut, ettei teatteri alun perin ollut hänen oma valintansa: noin kymmenvuotiaana opettajat huomasivat hänen lahjakkuutensa, ja vanhemmat ohjasivat hänet näyttämölle. Tuolloin hän esiintyi ensimmäisen kerran, Iisakin roolissa näytelmässä Η Θυσία του Αβραάμ (Abrahamin uhri). Hän valmistui englantilaisesta kirjallisuudesta Thessalonikin Aristoteles-yliopistosta, opiskeli Kyriazis Charatsarisin teatterikoulussa ja näytteli ammattiryhmässä Ελεύθερο Θέατρο (Vapaa teatteri).
Thessalonikissa hän oli Teatteripajan perustajajäsen ja loi sitten oman Επιθεώρηση Δραματικής Τέχνης -ryhmänsä (Näyttämötaiteen katsaus), joka toimi vuosina 1978–1985 sekä teatterikouluna että ammattiryhmänä. Siellä hän ohjasi muun muassa Tom Stoppardin, Samuel Beckettin ja Henrik Ibsenin näytelmiä ja näytteli niissä. Muutettuaan Ateenaan hän perusti vuonna 1990 Roula Paterakin draamateatterin.
Näyttelijänä hän on tehnyt päärooleja, kuten Rebekka Westin Ibsenin Rosmersholmissa, Marguerite Gautierin Kamelianaisessa ja Molly Bloomin James Joycen Odysseuksesta. Hän on näytellyt myös elokuvissa, muun muassa Lakis Papastathisin teoksessa Το μόνον της ζωής του ταξείδιον (Hänen elämänsä ainoa matka). Vuonna 2016 hän ohjasi Kreikan kansallisteatterissa näyttämöversion elokuvasta Breaking the Waves ja näytteli siinä itse.
Teokset
Pateraki tunnetaan vaativasta, tekstikeskeisestä teatterista ja harjoituksista, jotka voivat kestää monta kuukautta. Näyttelijä Giannis Palamiotis, joka opiskeli ja työskenteli hänen kanssaan Thessalonikissa, liittää hänen otteensa tyyliteltyyn skandinaaviseen näyttelemiseen, Grotowskiin ja Peter Brookiin sekä elokuvaohjaajiin kuten Bergmaniin, Dreyeriin ja Tarkovskiin. Pateraki kertoo kehittäneensä oman näyttelijäharjoitusten järjestelmänsä August Strindbergin kautta; Strindbergin näytelmän Προς Δαμασκόν (Tie Damaskoon) hän ohjasi Onassis Stegissä vuonna 2016 teoksen ensimmäisenä kreikkalaisena tuotantona.
Hänen työnsä antiikin tekstien parissa kiinnostaa erityisesti kielenoppijoita. Kansallisteatterille hän yhdisti vuonna 2008 antiikin Epidauroksessa teokset Οιδίπους Τύραννος (Kuningas Oidipus) ja Οιδίπους επί Κολωνώ (Oidipus Kolonoksessa) yhdeksi esitykseksi. Hän laati Giannis Lignadisin kanssa uuden nykykreikkalaisen version olemassa olevan käännöksen sijaan, karsi vain toistoja ja säilytti kuorolaulut sekä Oidipuksen monologit. Vuonna 2014 hän sovitti Thukydideen Peloponnesolaissodan historian teokseksi Το μανιφέστο του πολέμου (Sodan manifesti), osa I, antiikin Epidauroksen Pieneen teatteriin; esitys päättyi Perikleen hautajaispuheeseen.
Hän on tukenut myös nykyaikaisia kreikkalaisia näytelmäkirjailijoita. Vuonna 2018 hän ohjasi Peiraios 260:ssa kolmetuntisen ”punaisen esityksen”, joka rakentui yhdestätoista Loula Anagnostakin näytelmästä, ja vuonna 2019 hän päätti Dimitris Dimitriadisin teokseen Πεθαίνω σα χώρα (Kuolen kuin maa) perustuvan trilogian esitykseen keskeneräisessä metrotunnelissa Pireuksessa.
Perintö nyky-Kreikassa
Paterakin esitykset näyttävät, miten kreikkalainen teatteri pitää antiikin ja nykyajan tekstit elävinä puhumalla niitä nykykreikaksi. Kansallisteatterin digitaalinen arkisto säilyttää hänen vuoden 2008 Oidipuksensa käsiohjelman ja valokuvia, ja Ateenan ja Epidauroksen festivaalilla on sivut hänen Thukydides- ja Anagnostaki-hankkeistaan. Kokeile pientä harjoitusta kotona: valitse lause tämän sivun kreikankielisestä tekstistä, esimerkiksi Οι ηθοποιοί διαβάζουν το κείμενο (Näyttelijät lukevat tekstiä). Lue se kerran tavallisesti ja noudata sitten kahta parin antamaa ohjetta: πιο αργά (hitaammin) ja πιο δυνατά (kovempaa). Vaihtakaa rooleja. Nämä ohjeet ovat omaa harjoitustamme, eivät sanoja hänen esityksistään.
Tiesitkö?
- Hänen ensimmäinen roolinsa noin kymmenvuotiaana oli poika Iisak näytelmässä Abrahamin uhri.
- Ennen näyttelijäopintojaan hän valmistui englantilaisesta kirjallisuudesta.
- Hänen vuoden 2018 Anagnostaki-hankkeensa esitettiin samaan aikaan erillisen ”valkoisen esityksen” kanssa saman paikan toisessa salissa.
- Yksi hänen vuoden 2019 esityksistään pidettiin keskeneräisessä metrotunnelissa vain 60 katsojalle.
Tärkeimmät teokset
| Kreikankielinen nimi | Nimi | Vuosi |
|---|---|---|
| Επιθεώρηση Δραματικής Τέχνης | Näyttämötaiteen katsaus — koulu ja ryhmä, Thessaloniki | 1978 |
| Δραματικό Θέατρο «Ρούλα Πατεράκη» | Roula Paterakin draamateatteri, Ateena | 1990 |
| Οιδίπους Τύραννος – Οιδίπους επί Κολωνώ | Kuningas Oidipus – Oidipus Kolonoksessa, Epidauros | 2008 |
| Το μανιφέστο του πολέμου (Μέρος Α΄) | Sodan manifesti, osa I — Thukydideen pohjalta | 2014 |
| Προς Δαμασκόν | Tie Damaskoon — Strindberg, Onassis Stegi | 2016 |
| Εργοτάξιο Λούλα Αναγνωστάκη – Η κόκκινη παράσταση | Työmaa Loula Anagnostaki – Punainen esitys | 2018 |
Lause muistettavaksi
Το μόνο θέατρο που με ενδιαφέρει είναι το μεγάλης έρευνας.
To móno théatro pou me endiaféri íne to megális érevnas.
Ainoa teatteri, joka minua kiinnostaa, on syvän tutkimuksen teatteri.
