Dinos Iliopoulos

Iliopoulos syntyi Aleksandriassa Egyptissä 12. kesäkuuta 1913 yhteen kaupungin monista kreikkalaisperheistä ja kävi koulua Marseillessa ennen kuin asettui Ateenaan, kaupunkiin, jonka tavallisia ihmisiä hän myöhemmin esittäisi. Hän reputti Kansallisteatterin teatterikoulun pääsykokeen ja opiskeli sen sijaan yksityiskoulussa. Hän nousi näyttämölle vuonna 1944 komediassa Katerina Andreadin seurueessa ja jatkoi komedioiden ja revyiden parissa, niiden laulujen, sketsien ja poliittisten vitsien iltojen, joita pääkaupunki rakasti. Näyttämö pysyi hänen kotinaan loppuelämän; jopa elokuvamaineensa huipulla hän palasi teatteriin joka kausi.

Toisen maailmansodan jälkeen kreikkalainen elokuva kasvoi nopeasti. Studiot kuten Finos Film tekivät kymmeniä elokuvia vuodessa, ja yleisö halusi eniten komediaa. Iliopouloksesta tuli yksi sen kasvoista Vasilis Logothetidisin, Orestis Makriksen, Kostas Hatzichristosin ja myöhemmin Thanasis Veggosin rinnalla. Elokuvissa kuten Ο γρουσούζης (Epäonnen tuoja, 1952), Ζητείται ψεύτης (Valehtelija haetaan, 1961) ja Ο Στρατής παραστράτησε (Stratis eksyi tieltä, 1969) hän esitti virkailijoita, aviomiehiä ja pienyrittäjiä koomisissa tilanteissa. Kun elokuvateattereiden kulta-aika päättyi television tuloon noin vuonna 1970, elokuvat saivat toisen elämän pienellä ruudulla. Iliopoulos näytteli näyttämöllä korkeaan ikään asti ja kirjoitti myös, muun muassa omaelämäkerran Ένας Ηλιόπουλος ονόματι Ντίνος (Iliopoulos nimeltä Dinos). Hän kuoli Ateenassa 4. kesäkuuta 2001, ja hänen kuolemansa tuntui koko Kreikassa kuin perheen vanhan ystävän menetykseltä.

Iliopouloksen taiteen ydin oli tyyppi: ateenalaisen keskiluokan kunnollinen, hieman ahdistunut mies. Hän puhuu nopeasti, huolehtii, yrittää miellyttää kaikkia ja kertoo yleensä yhden pienen valheen, josta kasvaa suuri. Yleisö tunnisti hänestä itsensä. Hänen komiikkansa ei ollut koskaan julmaa ja harvoin karkeaa; se syntyi ajoituksesta, ilmeikkäistä kasvoista ja laihasta, levottomasta ruumiista sekä myötätunnosta, jota hän aina tunsi esittämiään ihmisiä kohtaan.

Giorgos Tzavellasin ohjaamassa elokuvassa Ο γρουσούζης (1952) hän jakaa valkokankaan Orestis Makriksen ja Mimis Fotopouloksen kanssa tarinassa äreästä vanhuksesta, joka löytää vauvan ovensa edestä. Elokuvassa Ζητείται ψεύτης (1961) komiikka kasvaa valheista, aiheesta, jota hän esitti paremmin kuin kukaan muu. Elokuvassa Μερικοί το προτιμούν κρύο (Jotkut pitävät kylmästä) hän laulaa duetin Rena Vlachopouloun kanssa, joka oli yksi aikakauden loistavimmista komiikan tähdistä. Nämä elokuvat kuuluvat kokonaiseen maailmaan: 1950- ja 1960-lukujen mustavalkoiseen Ateenaan uusine kerrostaloineen, toimistoineen, tavernoineen ja kesäelokuvateattereineen. Monille kreikkalaisille niiden katsominen on nykyään tapa vierailla vanhempiensa ja isovanhempiensa maassa. Näyttämöllä Iliopoulos puolestaan esitti kaikenlaista komediaa yli puolen vuosisadan ajan, ja teatteriyleisö seurasi häntä roolista rooliin.

Helpoin tapa tutustua Iliopoulokseen on avata Kreikan televisio viikonloppuiltapäivänä: vanhoja mustavalkoisia komedioita näytetään yhä uudelleen, ja monet löytyvät helposti verkosta. Aloita elokuvasta Ζητείται ψεύτης, valhekomediasta, joka on rakennettu kokonaan hänen ympärilleen, tai elokuvasta Ο γρουσούζης. Kreikkalaiset lainaavat arjessa usein repliikkejä vanhoista komedioista, samaan tapaan kuin muualla lainataan kuuluisia tilannekomedioita. Näiden elokuvien katsominen kreikankielisillä tekstityksillä on oppijoille klassinen tapa kuulla kaupungin kohteliasta arkikreikkaa, ja Iliopoulos puhuu sitä selkeästi ja nopeasti.

• Hän syntyi Aleksandriassa Egyptissä ja kävi koulua Marseillessa ennen kuin asettui Ateenaan.
• Hän näytteli teatterissa koko pitkän elokuvauransa ajan.
• Hänen elokuvansa, jotka tehtiin 1950- ja 1960-lukujen elokuvateattereille, löysivät televisiosta toisen, vielä suuremman yleisön.