Rena Vlachopoulou

Vlachopoulou syntyi 28. heinäkuuta 1923 Korfulla, Joonianmeren saarella, joka tunnetaan musiikistaan, soittokunnistaan ja oopperaa rakastavasta yleisöstään. Hän lauloi jo teini-ikäisenä Korfulla, ja vuonna 1939 hänet huomattiin laulamassa varietee-esityksessä Ateenassa. Vuodesta 1943 hän lauloi Pantheonissa säveltäjä Giannis Spartakosin kanssa, joka kirjoitti hänelle jazzlauluja, ja lehdistö kutsui häntä «jazzin kuningattareksi». Hänen äänensä oli voimakas, rytminsä täydellinen ja lavaesiintymisensä valtava.

Laulusta hän siirtyi teatteriin ja erityisesti επιθεώρηση-revyyhyn, ateenalaiseen lauluja, sketsejä ja poliittisia vitsejä yhdistävään esitykseen. Siellä hän oppi koomisen ajoituksen, joka teki hänestä kuuluisan: kohotetun kulmakarvan, äkillisen siirtymän suloisuudesta raivoon, täsmälleen oikealla hetkellä heitetyn repliikin. 1960-luvulla elokuva löysi hänet, ja hänestä tuli yksi kreikkalaisen komedian kulta-ajan suurimmista tähdistä Lambros Konstantarasin, Dinos Iliopoulosin ja Kostas Voutsasin kaltaisten näyttelijöiden rinnalla.

Hän jatkoi työtä teatterissa ja televisiossa vuosikymmenien ajan eikä koskaan oikeastaan jäänyt eläkkeelle; yleisö rakasti häntä loppuun asti. Hän kuoli Marousissa Ateenassa 29. heinäkuuta 2004, päivä 81-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, ja Kreikan lehdistö kutsui häntä komedian suureksi naiseksi.

Elokuvissaan Vlachopoulou esitti lähes aina samanlaista naista, ja yleisö jumaloi häntä sen vuoksi: vahvaa, puheliasta, käytännöllistä kreikkalaisnaista, joka riitelee, juonittelee, laulaa ja lopulta korjaa kaiken. Hänen komiikkansa oli yhtä aikaa fyysistä ja musiikillista, ja lähes jokainen elokuva antoi hänelle ainakin yhden laulun.

Elokuvassa Μερικοί το προτιμούν κρύο (Jotkut pitävät kylmästä, 1963) hän laulaa duetin «Σαν ξημερώνει Κυριακή» (Kun sunnuntai valkenee) Dinos Iliopoulosin kanssa Mimis Plessasin sävelin; Plessas kirjoitti monet hänen elokuvalauluistaan. Elokuvassa Η χαρτοπαίχτρα (Pelurinainen, 1965) hän on vaimo, joka ei pysty lopettamaan korttipeliä, ja Lambros Konstantaras esittää hänen epätoivoista miestään. Sitten tulivat Η βουλευτίνα (Kansanedustaja, 1966) ja Η ζηλιάρα (Mustasukkainen nainen, 1968), ja Βίβα Ρένα (Viva Rena, 1967) sekä Η Ρένα είναι οφσάιντ (Rena on paitsiossa, 1972) rakennettiin niin kokonaan hänen ympärilleen, että niiden nimissä on hänen etunimensä.

Nämä elokuvat näyttävät 1960-luvun Kreikan: uudet kerrostaloasunnot Ateenassa, lomat meren rannalla, rahahuolet, järjestetyt ja torjutut avioliitot. Nykyään katsottuina ne ovat myös puhutun kreikan oppitunti, täynnä ilmauksia, idiomeja ja aidon keskustelun rytmiä.

Kreikan televisiokanavat näyttävät yhä Vlachopouloun komedioita, etenkin pyhäpäivinä ja kesäiltapäivinä, ja moni kreikkalainen osaa hänen repliikkinsä ulkoa. Oppijalle mikä tahansa hänen elokuvistaan on hyvä tapa kuulla luontevaa, nopeaa ja hauskaa kreikkaa, ja hänen elokuvalaulunsa on helppo löytää. Katso ensin Η χαρτοπαίχτρα: tarina on yksinkertainen ja vitsit vaativat vähän sanoja. Hänet muistetaan Aliki Vougiouklakin ja Thanasis Veggosin ohella yhtenä kreikkalaisen elokuvan kulta-ajan kasvoista, ja Korfulla puhutaan yhä ylpeänä saaren tytöstä, joka sai koko maan nauramaan.

• Ennen kuin hänestä tuli koominen näyttelijä, hän oli jazzlaulaja: 1940-luvulla Ateenan lehdistö kutsui häntä «jazzin kuningattareksi».
• Kahden hänen elokuvansa, Βίβα Ρένα (1967) ja Η Ρένα είναι οφσάιντ (1972), nimessä on hänen oma etunimensä.
• Hän oppi koomisen taiteensa ateenalaisessa revyyssä, laulujen, sketsien ja satiirin sekoituksessa.