Maro Vamvounaki

Maro Vamvounaki, jonka nimi kirjoitetaan myös Vamvounakis, syntyi vuonna 1948 Chaniassa Kreetalla ja vietti siellä varhaislapsuutensa. Vielä lapsena hän muutti perheensä kanssa Ateenaan: kustantajan mukaan hän oli kymmenen, muiden elämäkertojen mukaan yhdeksän, ja vuoden 2015 haastattelussa hän muisteli lähteneensä juuri aloittaessaan alakoulun kuudetta luokkaa. Hänen ensimmäinen kuvansa Ateenasta, hän kertoi, oli saapuminen Pireuksen satamaan aamunkoitteessa. Myöhemmin hän opiskeli oikeustiedettä ja psykologiaa.

Vuodesta 1972 hän asui yksitoista vuotta Rodoksella ja työskenteli notaarina. Samassa vuoden 2015 haastattelussa hän kutsui Rodosta itse valitsemakseen kotimaaksi, koska ei voinut palata Chaniaan. Vuonna 2020 Athens Voice -lehden haastattelussa hän selitti, ettei kirjoittaminen ollut koskaan hänen ammattinsa: hän oli pitkään notaari ja sitten psykologi, ja niillä töillä hän elätti itsensä ja poikansa. Nykyään hän asuu Ateenassa.

Hänen ensimmäinen kirjansa, novellikokoelma Ο Αρχάγγελος του καφενείου (Kahvilan arkkienkeli), ilmestyi vuonna 1978. Sen jälkeen hän on julkaissut kymmeniä kirjoja useilla ateenalaisilla kustantajilla. Psichogios, nykyään hänen pääkustantajansa, luettelee kaksikymmentäyksi hänen teostaan ja kertoo, että hänen kirjojaan on käännetty ja julkaistu Ranskassa, Saksassa, Koreassa, Venäjällä, Armeniassa ja Alankomaissa.

Vamvounaki kirjoittaa ennen kaikkea rakkaudesta ja siitä, mitä se tekee ihmisille: halusta, mustasukkaisuudesta, odottamisesta, yksinäisyydestä ja pelosta tulla haavoitetuksi. Hänen tunnetuin romaaninsa Το χρονικό μιας μοιχείας (Aviorikoksen kronikka) ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1981 Domos-kustantamolta, ja Psichogios painaa sitä yhä. Kustantaja esittelee sen joukolla kysymyksiä: rakastammeko ihmisiä vai vain rakkautta itseään? Rakastammeko sitä, mitä muut meille antavat, vai sitä, mitä odotamme heidän antavan?

Muita hänen ensimmäisten vuosikymmentensä romaaneja ovat Ντούλια (Doulia, 1984), Η μοναξιά είναι από χώμα (Yksinäisyys on maata, 1987) ja Οι παλιές αγάπες πάνε στον παράδεισο (Vanhat rakkaudet pääsevät paratiisiin, 1990). Vuoden 2016 haastattelussa hän nimesi Ντούλια-romaanin kirjaksi, joka on häntä lähimpänä ja jonka kirjoittaminen satutti häntä eniten. Kreikan kielen keskus on ottanut Ντούλια-romaanin mukaan Chaniaa käsittelevään verkkokirjallisuusoppaaseensa.

Hänen psykologian opintonsa muovasivat myös sarjan esseitä ja kirjoja ihmissuhteista ja tiedostamattomasta. Myöhemmät romaanit, kuten Η δικηγόρος (Asianajaja, 2015) ja Γυναίκες της αναμονής (Odotuksen naiset, 2020), palaavat samoihin kysymyksiin. Hän kuvaa työtapaansa impulsiiviseksi: hän ei suunnittele kirjaa etukäteen, vaan antaa tarinan ja henkilöiden johdattaa itseään.

Vamvounakin kirjoja on ollut kreikkalaisissa kirjakaupoissa yli neljän vuosikymmenen ajan, ja Psichogios on julkaissut monet hänen varhaisista romaaneistaan uudelleen. Hänen nimensä on myös Kreikan kielen keskuksen Chanian kirjallisuusoppaassa kirjailijoiden kuten Maro Doukan ja Nikos Kazantzakisin rinnalla. Kreikan harjoitusta varten avaa Psichogiosin sivu teoksesta Το χρονικό μιας μοιχείας ja lue kuvauksen kysymykset. Etsi verbit αγαπάμε (rakastamme) ja περιμένουμε (odotamme). Kirjoita sitten kaksi omaa lausetta jostakin elämästäsi: Μου αρέσει… γιατί… (Pidän… koska…) ja Με φοβίζει… γιατί… (…pelottaa minua, koska…). Huomaa, että ilmauksissa μου αρέσει ja με φοβίζει tunteva henkilö näkyy pronominina, μου tai με, eikä subjektina.

• Lapsena hän halusi balleriinaksi, hän kertoi LiFO-lehdelle vuonna 2009.
• Hänen mukaansa hänellä ei ole lainkaan kirjoitusrutiinia, koska rutiini tekisi hänet levottomaksi.
• Hän kutsuu itseään lapsuudesta asti sanalla σπιτόγατος (kotihiiri, kirjaimellisesti ”kotikissa”).
• Hänelle psykologia, erityisesti psykoanalyysi, on jo sinänsä suuri tie runouteen.