Mary Aroni

Mary Aroni syntyi nimellä Maria Arvanitaki. Kansallisteatterin arkisto ajoittaa hänen syntymänsä vuoteen 1914, kun taas muut hakuteokset mainitsevat joulukuun 1916, joten tarkka vuosi on epävarma. Hän opiskeli näyttelijäntyötä ja aloitti ammattiuransa 1930-luvun puolivälissä; joidenkin elämäkertojen mukaan hän debytoi vuonna 1935 Marika Kotopoulin, aikansa johtavan kreikkalaisnäyttelijän, seurueessa. Koko uransa ajan hän liikkui vapaiden seurueiden ja valtion näyttämön välillä.

Vuonna 1946 hän liittyi Ateenan Kansallisteatteriin. Välillä hän palasi vapaaseen teatteriin, mutta Kansallisteatteri pysyi hänen työnsä keskuksena. 1950-luvun puolivälissä ohjaaja Alexis Solomos valitsi hänet ensimmäisiin Aristofanes-ohjauksiinsa: Praxagoraksi näytelmään Αι Εκκλησιάζουσαι (Naisten kansankokous) vuonna 1956 ja nimirooliin näytelmässä Λυσιστράτη (Lysistrate) vuonna 1957. 1960-luvulta 1980-luvun alkuun hän näytteli Kansallisteatterissa maailmandraaman päärooleja Shaw’sta Tennessee Williamsiin ja Tšehoviin.

Näyttämötyön ohella hän opetti näyttelijäntyötä Kansallisteatterin teatterikoulussa noin kaksikymmentäviisi vuotta. ERT:n arkisto mainitsee myös, että Ateenan akatemia kunnioitti hänen panostaan teatterille. Hän teki vain kourallisen elokuvia, sillä näyttämö oli hänen uransa ydin. Hän kuoli 16. heinäkuuta 1992.

Aronin tunnetuin työ toi antiikin komedian lähelle nykykreikkalaista yleisöä. Solomoksen Aristofanes-ohjaukset Kansallisteatterissa käyttivät antiikin tekstin sijaan nykykreikkalaista versiota, musiikkina Manos Hadjidakiksen sävellykset ja lavastus ja puvut Giorgos Vakalolta. Sanavalinnoilla oli merkitystä: vuonna 1956 eräs sanomalehti kysyi, miksi Fotos Giofylliksen käännöstä Naisten kansankokouksesta ei ollut valittu. Praxagorana Aroni johti naisia, jotka ottavat haltuunsa Ateenan kansankokouksen; Lysistratena hän johti naisia, jotka kieltäytyvät miehistään sodan loppumiseen asti. Kesällä 1957 Lysistratea esitettiin Epidauroksessa ja Herodes Attikoksen odeionissa, ja se palasi myöhempinä kausina. Vuonna 1975 hän kertoi sanomalehdelle Ελεύθερος Κόσμος (Vapaa maailma), että jatkaisi roolia niin kauan kuin jaksaisi.

Hänen muut suuret roolinsa tulivat ulkomaisista näytelmistä, joita esitettiin kreikankielisinä käännöksinä. Vuonna 1966 hän näytteli nimiroolin Shaw’n näytelmässä Το επάγγελμα της κυρίας Γουώρεν (Rouva Warrenin ammatti) Kansallisteatterissa, ja vuonna 1977 hän toisti sen ERT:n televisiolle Stathis Spiliotopouloksen käännöksenä. Hän oli Serafina delle Rose Tennessee Williamsin näytelmässä Tatuoitu ruusu vuonna 1971, Arkadina Tšehovin Lokissa vuonna 1976 ja Lady Torrance näytelmässä Orfeus laskeutuu vuonna 1981.

Aroni kuuluu sukupolveen, joka teki Aristofaneesta jälleen suositun nykykreikaksi ja antoi ulkomaisille klassikoille kreikkalaisen näyttämöäänen. Kansallisteatterin digitaalinen arkisto säilyttää valokuvia, käsiohjelmia ja lehtileikkeitä hänen esityksistään, ja ERT:n arkisto säilyttää hänen vuoden 1977 televisiotulkintansa näytelmästä Rouva Warrenin ammatti. Aloita siitä: katso muutama minuutti ja muista, että kuulet Shaw’n englanninkielisen näytelmän kreikankielisenä käännöksenä, et alkuperäistä kreikkalaista tekstiä. Harjoittele sitten epäsuoraa esitystä hänen omilla sanoillaan vuodelta 1975. Muuta Όσο έχω αντοχή, θα υποδύομαι τη Λυσιστράτη muotoon Δήλωσε ότι, όσο είχε αντοχή, θα υποδυόταν τη Λυσιστράτη (Hän ilmoitti näyttelevänsä Lysistratea niin kauan kuin jaksaisi) ja huomaa, miten έχω muuttuu muotoon είχε.

• Hänen vuoden 1957 Lysistratensa musiikin sävelsi Manos Hadjidakis.
• Vuonna 1956 lehdistö kiisteli siitä, mitä Naisten kansankokouksen nykykreikkalaista käännöstä olisi pitänyt käyttää.
• Eräs aikakauslehden otsikko vuonna 1981 kutsui häntä kreikkalaisen teatterin ”rautarouvaksi” ja asetti tämän kuvan vastakkain hänen suuren herkkyytensä kanssa.
• Lähteet ovat eri mieltä hänen syntymävuodestaan: 1914 tai 1916.