Kharilaos Trikoupis

Trikoupis syntyi 11. heinäkuuta 1832 Nafpliossa, joka oli silloin Kreikan pääkaupunki. Hänen isänsä Spyridon Trikoupis oli poliitikko, diplomaatti ja Kreikan vapaussodan ensimmäinen suuri historioitsija; hänen äitinsä oli Mavrokordatosten sukua. Hän opiskeli oikeustiedettä Pariisissa ja siirtyi sitten Kreikan Lontoon-lähetystöön, jossa hänen isänsä oli suurlähettiläs. Hän vietti monta vuotta Englannissa, ihaili sen parlamentaarista järjestelmää ja osallistui vuonna 1864 neuvotteluihin, joissa Britannia luovutti Joonianmeren saaret Kreikalle.

Palattuaan Ateenaan hän nousi parlamenttiin 1860-luvulla. Hänen hetkensä koitti 29. kesäkuuta 1874, kun sanomalehti Οι Καιροί (Kairoi) julkaisi hänen kirjoituksensa «Τις πταίει;» (Kuka on syyllinen?). Siinä hän syytti maan poliittisesta kaaoksesta itse kuningas Yrjö I:tä, koska tämä nimitti jatkuvasti hallituksia, joilla ei ollut enemmistöä. Trikoupis pidätettiin lyhyeksi aikaa, mutta vuonna 1875 kuningas hyväksyi «δεδηλωμένη»-periaatteen, parlamentin julkilausutun luottamuksen, ja nimitti hänet pääministeriksi.

Hän johti hallitusta seitsemän kertaa, pisimmät kaudet vuosina 1882–1885 ja 1886–1890, ja kävi pitkää kaksintaistelua kilpailijansa Theodoros Deligianniksen kanssa. Vuoden 1893 valtionkonkurssin ja vuoden 1895 vaalien raskaan tappion jälkeen, jossa hän menetti jopa oman paikkansa, hän lähti Kreikasta. Hän kuoli Cannesissa Etelä-Ranskassa vuonna 1896. Hän ei koskaan mennyt naimisiin; hänen sisarensa Sofia oli koko elämän hänen seuralaisensa ja tukensa.

Trikoupis halusi Kreikasta modernin eurooppalaisen valtion ja uskoi, että siihen tarvittiin kaksi asiaa: rehellinen parlamentaarinen hallinto ja infrastruktuuri. Ensimmäisen hän saavutti kirjoituksella «Τις πταίει;» ja δεδηλωμένη-periaatteella, joka on yhä Kreikan perustuslain periaate: hallituksella on oltava parlamentin enemmistön luottamus.

Toinen oli hänen suuri julkisten töiden ohjelmansa. Kun hän nousi valtaan, Kreikassa ei ollut juuri lainkaan rautateitä ja vain vähän kunnollisia teitä. Hänen hallitustensa aikana rakennettiin rataverkko Attikan, Peloponnesoksen ja Tessalian halki, avattiin monia uusia teitä, parannettiin satamia, ja vuonna 1882 aloitettiin Korintin kanavan työt; kanava avattiin lopulta vuonna 1893. Hän uudisti virkakunnan ja armeijan ja tilasi laivastolle moderneja sotalaivoja.

Kaikki tämä maksettiin raskailla veroilla ja suurilla ulkomaisilla lainoilla. Hänen vastustajansa, Deligianniksen johdolla, syyttivät häntä kansan musertamisesta veroilla, ja kun kansainvälinen talouskriisi iski Kreikan vientiin, ennen kaikkea korintteihin, valtio ei enää pystynyt maksamaan velkojaan. Joulukuussa 1893 Kreikka julistautui konkurssiin, ja Trikoupiksen kerrotaan ilmoittaneen siitä parlamentissa sanoin «Δυστυχώς επτωχεύσαμεν» (Valitettavasti olemme menneet konkurssiin). Historioitsijat epäilevät, käyttikö hän juuri näitä sanoja, mutta lause jäi kieleen ja palasi kaikkien lehtien etusivuille vuoden 2010 velkakriisin aikana.

Trikoupis muistetaan vakavan, uudistusmielisen valtiomiehen esikuvana, ja kreikkalaiset poliitikot kaikista puolueista vetoavat häneen yhä. Hänen nimensä on Γέφυρα Χαρίλαος Τρικούπης -sillalla, vuonna 2004 avatulla Rio–Antirrion sillalla Korintinlahden yli, joka yhdistää Peloponnesoksen läntiseen Keski-Kreikkaan lähellä Mesolongia, hänen sukunsa kaupunkia. Χαριλάου Τρικούπη -nimisiä katuja on Ateenassa ja lähes jokaisessa kreikkalaisessa kaupungissa, ja hänen patsaansa seisoo Ateenan vanhan parlamenttitalon vieressä. Koulujen historiankirjoissa «Τις πταίει;» ja δεδηλωμένη ovat vakioaiheita, ja «Δυστυχώς επτωχεύσαμεν» on lause, jonka jokainen kreikkalainen tuntee ja jota käytetään katkeran humoristisesti aina, kun rahat loppuvat.

• Hänen isänsä Spyridon Trikoupis oli myös pääministeri ja kirjoitti Kreikan vapaussodan ensimmäisen suuren historian.
• Hänet kuuluisaksi tehnyt kirjoitus «Τις πταίει;» julkaistiin vuonna 1874, ja siitä seurasi lyhyt pidätys.
• Korintin kanavan työt aloitettiin hänen hallituksensa aikana vuonna 1882, ja kanava avattiin vuonna 1893, samana vuonna kuin konkurssi.
• Vuoden 1895 vaaleissa hän menetti paitsi vallan myös oman paikkansa parlamentissa.