Rina Katselli

Rina Katselli syntyi Kyreniassa vuonna 1938 ja kävi kaupungin kreikkalaisen kymnaasin. Koululaisena hän liittyi EOKA-järjestön taisteluun brittiläistä siirtomaavaltaa vastaan vuosina 1955–1959, ja brittiviranomaiset vangitsivat hänet noin kuukaudeksi. Vuonna 1958 hän alkoi ohjata ja näytellä Kyrenian harrastajateatterissa, ja vuonna 1959 hän kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä. Hän meni naimisiin Stelios Katselliksen kanssa itsenäistymisen aikoihin (lähteiden mukaan 1959 tai 1960); miehen suku omisti Kyrenian Dome-hotellin.

Elämä Kyreniassa päättyi heinäkuussa 1974, kun turkkilaiset joukot miehittivät kaupungin ja lähes kaikki sen kyproksenkreikkalaiset asukkaat joutuivat siirtymään pois. Hän muutti ensin Limassoliin ja asettui myöhemmin Nikosiaan. Vuonna 1981 hänet valittiin edustajainhuoneeseen Demokraattisesta puolueesta (DIKO), ja hän edusti Kyrenian siirtolaisia vuoteen 1996 asti. Hän oli ensimmäinen kyproksenkreikkalainen nainen parlamentissa; kyproksenturkkilainen nainen, Ayla Halit Kazım, oli istunut siellä jo vuonna 1963. Neljäkymmentä vuotta hän toimi Kyrenian kansanperinneyhdistyksen sihteerinä, ja vuonna 1973 hän perusti kustantamon Χρυσοπολίτισσα (Chrysopolitissa). Hän kuoli 28. toukokuuta 2021 83-vuotiaana.

Katsellin varhaiset näytelmät, joita hän kirjoitti vuodesta 1959 alkaen, koottiin vuonna 1970 seitsemään monistettuun niteeseen; Ο ανάξιος (Arvoton) esitettiin vuonna 1962. Vuoden 1974 jälkeen juurettomuudesta tuli hänen keskeinen aiheensa. Πρόσφυγας στον τόπο μου (Pakolainen omassa maassani), joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1975 salanimellä «Γυναίκα της Κερύνιας» (Kyrenian nainen), on päiväkirjamuotoinen kertomus vuoden 1974 jälkipuoliskolta. Yksinkertaisella ja suoralla kielellä se kertoo vallankaappauksesta, maihinnoususta ja ensimmäisestä joulusta pakolaisina, ja siinä kaikuvat hienovaraisesti Seferiksen ja Elytiksen säkeet. Hänelle Kyrenia ei ollut, kuten hän siinä kirjoitti, pelkkä maantieteellinen paikka.

Hänen romaaninsa Στα βουνά της Τραμουντάνας (Tramontanan vuorilla) ja Γαλάζια φάλαινα (Sininen valas, 1978) saivat molemmat Kyproksen valtionpalkinnon. Sininen valas seuraa siirtymään joutunutta kyproksenkreikkalaista, yksinkertaista miestä, joka kohtaa nykymaailman vääryydet ja ydinaseiden pelon; Kyproksen teatterijärjestö THOC esitti siitä näyttämöversion vuonna 1980. THOC esitti myös näytelmän Η τρελή γιαγιά (Hullu isoäiti), ja yksi hänen näytelmistään esitettiin italiaksi Rooman Silvio D’Amico -draamataideakatemiassa. Hän kirjoitti myös paikallishistoriaa ja kansanperinnettä, kuten teoksen Κερύνεια εκ στόματος γερόντων (Kyrenia vanhusten suusta), sekä kaksiosaisen elämäkerran kyrenialaisesta asianajajasta ja oppineesta Savas Christisistä. Hänen kirjojaan on käännetty englanniksi, ranskaksi, espanjaksi ja venäjäksi.

Katselli voitti Kyproksen valtion kirjallisuuspalkinnon neljästi, ja vuonna 2010 Kyproksen tasavalta myönsi hänelle kirjallisuuden, taiteen ja tieteen ansiopalkintonsa. Otteita teoksesta Πρόσφυγας στον τόπο μου on Kyproksen opetusministeriön koulun antologiassa Κείμενα Κυπριακής Λογοτεχνίας (Kyproslaisen kirjallisuuden tekstejä). Kyproksen yliopiston kirjasto säilyttää Rina Katsellin ja Kyrenian kansanperinneyhdistyksen arkistoa digitaalisessa Λήκυθος-arkistossaan. Kokeile: lue sanakirjan avulla hänen päiväkirjamerkintänsä 30. joulukuuta 1974 ja etsi yksi lause menetetystä ja yksi siitä, mikä jää. Käytä sitten tämän sivun B2-tekstiä ja esittele kaksi paikkaa omasta elämästäsi: Γεννήθηκα στην Κερύνεια, αλλά ζω στη Λευκωσία (Synnyin Kyreniassa, mutta asun Nikosiassa). Vaihda kaupungit omiisi.

• Hänen pakolaispäiväkirjansa ensipainos oli allekirjoitettu vain «Γυναίκα της Κερύνιας» (Kyrenian nainen).
• Päiväkirjassa on kyproslaisia verbimuotoja, kuten κάθουμαι ja εύχουμαι, kun yleiskreikassa on κάθομαι ja εύχομαι.
• Vuosina 1974–75 hän opetteli munatemperaikonimaalausta Agios Minasin luostarin nunnilta.
• Vuonna 2015 hänestä tuli Kyrenian kansanperinneyhdistyksen kunniapuheenjohtaja.