Sofia Filippidou

Filippidou syntyi ja kasvoi Thessalonikissa. Hän opiskeli saksan kielen ja kirjallisuuden filologiaa Thessalonikin Aristoteles-yliopistossa ja teatteria kaupungin valtiollisessa konservatoriossa sekä teki vuoden jatko-opintoja dramaturgiassa samassa yliopistossa. Hänen näyttämökokemuksensa alkoi thessalonikilaisen Τέχνη (Taide) -seuran teatteripajassa, jonka jäsen hän oli vuosina 1971–1979, ja jatkui seuran kokeellisella näyttämöllä vuosina 1980–1985. Kahdeksan vuoden ajan hän opetti myös saksaa tuntiopettajana Sindosissa ja jätti paikan pian sen vakinaistamisen jälkeen.

Vuonna 1985 hän muutti Ateenaan, jossa hän on siitä lähtien työskennellyt näyttelijänä, ohjaajana ja kirjoittajana. Ura on vienyt hänet Kansallisteatteriin, Karolos Kounin Taideteatteriin, Kykladon-kadun teatteriin ”Lefteris Voyiatzis”, Epidauroksen antiikin teatteriin, Herodes Attikoksen odeioniin sekä festivaaleille, kuten Aiskhyleia-juhlille. Vuonna 2000 hän perusti opiskelijaryhmän Ιδαίοι Δάκτυλοι (Idan daktyylit) kulttuurisäätiöön Κρητική Εστία (Kreetalainen liesi), ja ryhmä teki kaksitoista esitystä runoista, proosasta ja näytelmäteksteistä. Vuosina 2002–2005 hän opetti teatteria ja näyttelijäntyötä aikuiskoulutusseminaareissa eri puolilla Kreikkaa. Vuodesta 2010 hän on ollut voittoa tavoittelemattoman τ3χνη-yhteisön taiteellinen johtaja ja keskittynyt tutkimukseen, kääntämiseen ja ohjaamiseen.

Kansallisteatterin arkisto luettelee kolme hänen produktiotaan siellä. Vuonna 1997 hän näytteli nimiroolin teoksessa Φαύστα ή Η απωλεσθείς κόρη (Fausta eli kadonnut tytär), Bostantzogloun vuoden 1964 parodiassa, jonka ohjasi Nikos Chatzipapas Uudella näyttämöllä. Kesällä 2011 hän esiintyi Stamatis Fasoulisin teoksessa Σκηνοβάτες (Näyttämökulkijat), antiikin teatterin kohtauksista kootussa esityksessä, joka sai ensi-iltansa Epidauroksessa ja kiersi Kreikkaa; hän näytteli Kassandraa ja koomista flyaksi-hahmoa nimeltä Κλαυταιμνήστρα. Vuonna 2015 hän käänsi Samuel Beckettin näytelmän Onnellisia päiviä nimellä Ευτυχισμένες μέρες ja näytteli Winnietä, maakumpuun haudattua naista, joka puhuu lakkaamatta, Giorgos Maniotisin ohjauksessa Rex-teatterissa.

Kääntäminen ja ohjaaminen muodostavat suuren osan hänen työstään. Vuonna 2018 hän toi Ateenan teatteriin (Θέατρο Αθηνών) käännöksensä J. M. R. Lenzin villistä komediasta Η ιστορία του πρίγκιπα της Κούμπα Τάντι (Kuban prinssi Tandin tarina) ja suunnitteli myös lavastuksen, puvut ja liikkeen. Vuonna 2021 hän sovitti kaksi Konstantinos Christomanosin näytelmää yhdeksi esitykseksi, Τα τρία φιλιά… Η Σταχτιά γυναίκα (Kolme suudelmaa… Tuhkanharmaa nainen). Hän on myös julkaissut teoksen Με μια σκάλα στο φεγγάρι (Tikkailla kuuhun, 2015), joka kokoaa hänen lehtikolumninsa Η ματιά της Σοφίας (Sofian katse), ja kirjoittanut näytelmän Συγγνώμη, Κύριε Μπέκετ (Anteeksi, herra Beckett), joka esitettiin vuonna 2025.

Filippidoun viimeaikainen työ näyttää kreikkalaisesta teatterista toisen puolen: pienen, itsenäisen ja yleisöään lähellä olevan. Vuonna 2023 hän muutti ateenalaisen harjoitustilansa 35-paikkaiseksi teatteriksi, johon oli vapaa pääsy, ja ohjasi siellä Gombrowiczin näytelmän Υβόννη, πριγκίπισσα της Βουργουνδίας (Yvonne, Burgundin prinsessa); vuonna 2025 siellä nähtiin hänen oma Beckettin innoittama komediansa. Kreikan opiskelijalle Kansallisteatterin verkkoarkisto on hyvä lähtökohta. Avaa teoksen Ευτυχισμένες μέρες (2015) tiedot ja lue kreikankielinen roolijako. Kuvaile sitten Beckettin vaatimaa näyttämökuvaa passiivilauseella: Η Γουίννυ είναι θαμμένη ως τη μέση σε έναν λόφο από χώμα (Winnie on haudattu vyötäröään myöten maakumpuun). Kerro lopuksi hänen haastattelulauseensa rakenteella είπε ότι (hän sanoi, että). Harjoituslauseet ovat omiamme; Beckett kirjoitti näytelmän englanniksi, ja kreikkalainen esitysteksti oli Filippidoun käännös.

• Lapsena hän kertoo vastanneensa kysymykseen, mikä hänestä tulee isona, yhdellä sanalla: ”itsenäinen”.
• Kansallisteatterin arkisto mainitsee hänet vuonna 2015 sekä Onnellisia päiviä -näytelmän kääntäjänä että Winnienä.
• Hän sai Lenzin komedian käännöksen valmiiksi vuonna 2007, yli kymmenen vuotta ennen sen ohjaamista.
• Hänen vuoden 2021 Christomanos-esitykseensä noin 130 näyttelijää osallistui koe-esiintymiseen Zoomissa kolmesta paikasta.