Elämä
Rita Boumi syntyi Syroksella vuonna 1906. Jo lapsena hän julkaisi runoja pitkäikäisessä lastenlehdessä Η Διάπλασις των Παίδων (Lasten kasvatus) noin vuonna 1919. Noin vuonna 1920, vielä teini-ikäisenä, hän asettui Syrakusaan Sisiliaan, jossa hän opiskeli kasvatustiedettä ja perehtyi Montessori-menetelmään; lähteet eroavat hieman siinä, minkä ikäinen hän tarkalleen oli. Hän palasi Syrokselle vuonna 1929, samana vuonna kun hänen runonsa Μικρέ μου αλήτη… (Pieni kulkurini…) ilmestyi ateenalaisessa lehdessä Νέα Εστία (Uusi tulisija).
Kreikassa hän toimi vuodesta 1929 lehden Ιόνιος Ανθολογία (Joonialainen antologia) päätoimittajana, julkaisi vuosina 1930–1932 lehteä Κυκλάδες (Kykladit) ja johti vuosina 1930–1933 lastensuojelusäätiötä. Vuonna 1936 hän meni naimisiin runoilija Nikos Pappasin kanssa. Pariskunta asui miehen kotikaupungissa Trikalassa noin vuoteen 1940 ja asettui sitten loppuiäkseen Ateenaan.
Hän ansaitsi elantonsa toimittajana ja kääntäjänä aikakauslehdissä ja sanomalehdissä, muun muassa Νέα Εστία -lehdessä ja vuosina 1957–1960 vasemmistolaisessa päivälehdessä Η Αυγή (Aamunkoitto). Vasemmistoon sitoutuneena hän eli Saksan miehityksen ajan Ateenassa ja muutti tämän kokemuksen runoudeksi. Vuosina 1956–1958 hän julkaisi myös omaa runolehteään Εφημερίδα των ποιητών (Runoilijoiden sanomalehti). Hän kuoli Ateenassa vuonna 1984.
Teokset
Hänen ensimmäinen kokoelmansa Τα τραγούδια στην αγάπη (Lauluja rakkaudelle) ilmestyi vuonna 1930. Toinen, Οι σφυγμοί της σιγής μου (Hiljaisuuteni syke), sai vuonna 1935 Ateenan akatemian tunnustuksen: Kansallisen kirjakeskuksen arkisto kutsuu sitä ensimmäiseksi kunniamaininnaksi, kun taas Princetonin arkistoluettelo kutsuu sitä ensimmäiseksi palkinnoksi. Sota muutti hänen äänensä. Αθήνα · Δεκέμβρης 1944 (Ateena · joulukuu 1944) voitti vuonna 1945 kansallisen vastarinnan ensimmäisen palkinnon. Vuonna 1949, jolloin ilmestyi hänen italiankielinen kokoelmansa Ritorno in Ortigia (Paluu Ortygiaan), hän sai Syrakusan kansainvälisen palkinnon.
Hänen tunnetuin kirjansa Χίλια σκοτωμένα κορίτσια (Tuhat surmattua tyttöä, 1963) välittää vastarintaan osallistumisen vuoksi teloitettujen naisten viimeiset sanat ja tekee nimiluettelosta runollisen muistomerkin. Myöhempiin kokoelmiin kuuluu Φως ιλαρόν (Iloinen valo, 1966), joka lainaa nimensä vanhasta kristillisestä iltahymnistä. Vuonna 1975 hän julkaisi novellikokoelman Όταν πεινούσαμε και πολεμούσαμε (Kun näimme nälkää ja taistelimme), joka sijoittuu vuosiin 1941–45. Kriitikot kuvaavat hänen tyyliään luonnonrakkauteen juurtuneeksi, aistilliseksi ja lyyriseksi; poliittiset ja yhteiskunnalliset kysymykset voimistuvat sodan jälkeen.
Kääntäminen kulki hänen omien runojensa rinnalla. Hän käänsi kreikaksi Šolohovin Hiljaa virtaa Don -romaanin, Beckettin Murphyn ja monia bulgarialaisia ja romanialaisia runoilijoita sekä toimitti Nikos Pappasin kanssa maailmanrunouden antologioita.
Perintö nyky-Kreikassa
Boumi-Papa kuuluu kreikkalaisten runoilijoiden sotienväliseen sukupolveen, ja sodanjälkeiset kirjat tekivät hänestä vastarinnan muiston johtavan äänen. Kriitikko Markos Avgeris kutsui häntä kreikkalaisen runouden Pasionariaksi espanjalaisen tasavaltalaisen puhujan Dolores Ibárrurin mukaan. Hänen ja Nikos Pappasin arkistot säilytetään Princetonin yliopiston kirjastossa. Ateenassa nykyisen sosiaalihistorian arkisto (ΑΣΚΙ) säilyttää yksisivuisen kopion hänen runostaan Αν βγω περίπατο με τις νεκρές μου φίλες (Jos lähden kävelylle kuolleiden ystävättärieni kanssa), joka myöhemmin innoitti lyhyen saksalais-kreikkalaisen filmirunon. Kokeile: etsi tämä nimi SearchCulture.gr-sivustolta. Lajittele sitten viisi hänen teostaan kolmen kreikkalaisen otsikon alle, ποίημα (runo), συλλογή (kokoelma) tai μετάφραση (käännös), ja numeroi kokoelmat järjestyksessä: η πρώτη συλλογή, η δεύτερη συλλογή, η τρίτη συλλογή.
Tiesitkö?
- Lapsena, noin vuonna 1919, hän julkaisi runoja lastenlehdessä Η Διάπλασις των Παίδων.
- Hän kouluttautui Sisiliassa Montessori-menetelmän kasvattajaksi.
- Yksi hänen runokirjoistaan, Ritorno in Ortigia, on kirjoitettu italiaksi.
- Myös Romanian valtio ja Bukarestin akatemia palkitsivat hänet.
Tärkeimmät teokset
| Kreikankielinen nimi | Nimi | Vuosi |
|---|---|---|
| Τα τραγούδια στην αγάπη | Lauluja rakkaudelle — ensimmäinen kokoelma | 1930 |
| Οι σφυγμοί της σιγής μου | Hiljaisuuteni syke | 1935 |
| Αθήνα · Δεκέμβρης 1944 | Ateena · joulukuu 1944 | 1945 |
| Χίλια σκοτωμένα κορίτσια | Tuhat surmattua tyttöä | 1963 |
| Φως ιλαρόν | Iloinen valo | 1966 |
| Όταν πεινούσαμε και πολεμούσαμε | Kun näimme nälkää ja taistelimme — novelleja | 1975 |
Lause muistettavaksi
Θα την έλεγα η Πασιονάρια της ελληνικής ποίησης.
Tha tin éléga i Pasionária tis ellinikís poíisis.
Kutsuisin häntä kreikkalaisen runouden Pasionariaksi.





























































