Spyridon Marinatos

Marinatos syntyi 17. marraskuuta 1901 (vanhan kalenterin mukaan 4. marraskuuta) Lixourissa Kefalonian saarella. Hän opiskeli Ateenan yliopistossa ja myöhemmin Berliinissä ja Hallessa Saksassa; vuonna 1919, vielä opiskelijana, hän liittyi Kreikan arkeologiseen palveluun. Hänet lähetettiin Kreetalle, jossa hänestä tuli vuonna 1929 muinaismuistojen eforos ja Heraklionin museon johtaja (vuoteen 1937), suurten minolaisten kokoelmien kodin. Kreetalla hän kaivoi monissa paikoissa, muun muassa vuonna 1932 Amnisoksessa, Knossoksen vanhassa satamassa, josta hän löysi liljamaalauksin koristellun minolaisen huvilan ja raunioista hohkakivikerroksen – kevyttä vulkaanista kiveä, jota purkaukset sinkoavat.

Vuonna 1939 hänestä tuli arkeologian professori Ateenan yliopistoon, ja samana vuonna hän kaivoi Thermopylaissa, jossa hän löysi pieneltä Kolonos-kukkulalta nuolenkärkiä Leonidaan ja hänen spartalaistensa viimeisestä taistelusta vuonna 480 eaa. Sodan jälkeen hän työskenteli Messeniassa Pyloksen seudulla ja Marathonilla, ja vuonna 1955 hänet valittiin Ateenan akatemian jäseneksi. Vuonna 1967 hän aloitti uransa kruunanneen kaivauksen Santorinin Akrotirissa. Samana vuonna everstit kaappasivat vallan Kreikassa, ja Marinatos otti vastaan juntan tarjouksen johtaa arkeologista palvelua pääinspehtorina; hän hoiti virkaa tammikuuhun 1974, ja siitä häntä arvosteltiin. Lokakuun 1. päivänä 1974 hän putosi Akrotirissa työskennellessään muurilta ja kuoli. Hänet haudattiin, kuten hän oli toivonut, sen paikan sisälle, jonka hän oli tuonut päivänvaloon; vuonna 2005 hänen hautansa siirrettiin eteläisen sisäänkäynnin lähelle.

Marinatosin ensimmäinen suuri ajatus syntyi Amnisoksen hohkakivestä. Brittiläisessä Antiquity-lehdessä vuonna 1939 julkaistussa artikkelissa ”The Volcanic Destruction of Minoan Crete” (Minolaisen Kreetan vulkaaninen tuho) hän esitti, että noin 110 kilometriä Kreetasta pohjoiseen sijaitsevan Theran tulivuoren räjähdys oli lähettänyt tuhkaa, maanjäristyksiä ja hyökyaaltoja minolaisille rannikoille ja auttanut kaatamaan Knossoksen kulttuurin. Teoria teki hänet tunnetuksi. Nykyään tutkijat ajoittavat purkauksen noin vuoteen 1600 eaa., aikaisemmaksi kuin minolaisten palatsien lopullinen tuho, joten yhteys on vähemmän suora kuin hän ajatteli, mutta purkausta pidetään yhä yhtenä Egeanmeren pronssikauden suurista tapahtumista.

Teoriansa koetellakseen hän valitsi Akrotirin Santorinin eteläosassa, mistä maanviljelijät olivat löytäneet muinaisia muureja. Vuodesta 1967 hänen ryhmänsä paljasti vauraan pronssikautisen kaupungin, jonka purkaus oli hautanut ja joka oli säilynyt metrien tuhkakerroksen alla: katuja, aukioita, kaksi- ja kolmikerroksisia taloja, varastoruukkuja, huonekaluja, joiden muoto oli säilynyt onkaloina tuhkassa. Toisin kuin Pompeijista, ruumiita ei löydetty juuri lainkaan; asukkaat näyttävät paenneen ajoissa. Ennen kaikkea seinät olivat maalausten peitossa: Η Άνοιξη (Kevät) punaisine liljoineen ja pääskysineen, kaksi nyrkkeilevää poikaa, nuori kalastaja saaliineen ja pitkä miniatyyrifriisi, jossa laivasto purjehtii satamakaupunkien välillä. Nämä freskot muuttivat käsityksemme Egeanmeren taiteesta. Marinatos julkaisi tulokset vuosi vuodelta raporteissaan Excavations at Thera (Theran kaivaukset).

Akrotiri on nykyään yksi Kreikan vierailluimmista arkeologisista kohteista, ja sitä suojaa suuri moderni katto; muinaisia katuja kulkiessa ohitetaan läheltä Marinatosin hauta sisäänkäynnin lähellä. Monet seinämaalaukset ovat Ateenan kansallisessa arkeologisessa museossa ja Esihistoriallisen Theran museossa Firassa, ja Kevät-fresko pääskysineen näkyy julisteissa, kirjojen kansissa ja matkamuistoissa. Kaivaukset jatkuivat hänen kuolemansa jälkeen hänen kollegansa Christos Doumasin johdolla. Santorinin kävijät kuulevat usein Marinatosin ja muiden esittämän tarinan, että Theran tuho on Platonin Atlantis-tarun taustalla. Synnyinkaupungissaan Lixourissa hänet muistetaan yhtenä Kefalonian kuuluisista pojista.

• Hän esitti ensimmäisenä yhteyden Theran purkauksen ja minolaisen Kreetan välillä artikkelissa vuonna 1939.
• Thermopylaissa hän löysi Kolonos-kukkulalta nuolenkärkiä vuoden 480 eaa. taistelusta.
• Akrotirista ei löydetty juuri lainkaan ihmisjäänteitä, mikä viittaa siihen, että asukkaat pakenivat ennen purkausta.
• Hän kuoli Akrotirissa vuonna 1974 pudottuaan kaivausten aikana ja on haudattu kohteen sisälle.