Dimitri Mitropoulos

Mitropoulos syntyi Ateenassa vuonna 1896 syvästi uskonnolliseen perheeseen; poikana hän harkitsi jopa munkiksi ryhtymistä, ja luostarillinen köyhyyden ja palvelun ihanne seurasi häntä koko elämän. Hän opiskeli pianoa ja sävellystä Ateenan konservatoriossa, jossa toukokuussa 1919 esitettiin hänen Maeterlinckiin perustuva oopperansa Soeur Béatrice. Vuonna 1920 hän lähti opiskelemaan Brysseliin ja sitten Berliiniin, jossa hän työskenteli säveltäjä ja pianisti Ferruccio Busonin kanssa ja oli apulaiskapellimestarina Berliinin valtionoopperassa.

Palattuaan Ateenaan 1920-luvun puolivälissä hänestä tuli konservatorion orkesterin kapellimestari. Kansainvälinen läpimurto tuli Berliinissä vuonna 1930: kun Prokofjevin kolmannen pianokonserton solisti perui, Mitropoulos soitti pianostemman ja johti Berliinin filharmonikkoja koskettimistolta. Kutsuja seurasi eri puolilta Eurooppaa ja sitten Amerikasta. Vuonna 1937 hänestä tuli Minneapolisin sinfoniaorkesterin musiikillinen johtaja, ja hän johti sitä vuoteen 1949; vuonna 1946 hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Vuonna 1949 hän siirtyi New Yorkin filharmonikkoihin, aluksi jakaen tehtävän Leopold Stokowskin kanssa ja sitten vuosina 1951–1957 ainoana musiikillisena johtajana; hänen seuraajakseen tuli Leonard Bernstein, jota hän oli rohkaissut tämän nuoruudessa. Vuodesta 1954 hän johti säännöllisesti myös Metropolitan-oopperassa. Vuosien 1952 ja 1959 sydänkohtausten jälkeen hän jatkoi työtään, ja 2. marraskuuta 1960 hän lyyhistyi ja kuoli Mahlerin kolmannen sinfonian harjoituksissa Milanon Scalassa.

Mitropoulos oli poikkeuksellisen intensiivinen kapellimestari. Hän johti paljain käsin, ilman tahtipuikkoa, ja koko hänen ruumiinsa osallistui: muusikot ja kriitikot kuvasivat hänen eleitään raapiviksi, vapiseviksi, melkein kuin hän olisi painiskellut äänen kanssa. Hänen muistinsa oli legendaarinen. Hän opetteli ulkoa valtavia ja monimutkaisia partituureja, sinfonioita ja kokonaisia oopperoita, ja johti harjoituksia ilman nuotteja huutaen orkesterille sivu- ja tahtinumeroita muistinvaraisesti.

Hänen ohjelmistonsa oli yhtä rohkea kuin hänen tyylinsä. Aikana, jolloin amerikkalainen yleisö halusi lähinnä klassikoita, hän taisteli oman vuosisatansa musiikin puolesta: Schönbergin, Bergin, Krenekin, Prokofjevin ja ennen kaikkea Mahlerin, jonka sinfonioita soitettiin silloin harvoin ja jotka hän auttoi palauttamaan konserttilavoille. Hänen konserttiesityksensä Bergin oopperasta Wozzeck New Yorkissa vuonna 1951 oli merkkipaalu. Metropolitan-oopperassa hän johti Samuel Barberin Vanessan kantaesityksen vuonna 1958 sekä Verdiä, Puccinia ja Straussia. Nuorena hän oli myös säveltänyt kreikkalaisen kansanmusiikin ja modernismin värittämään tyyliin, mutta hän luopui säveltämisestä omistautuakseen johtamiselle. Podiumin ulkopuolella hän eli vaatimattomasti ja lahjoitti suuren osan ansioistaan pois. Monille aikansa muusikoille hän oli esimerkki taiteesta kutsumuksena eikä urana.

Ateenassa Μέγαρο Μουσικής Αθηνών (Ateenan konserttitalo Megaron) sisältää hänen mukaansa nimetyn salin, Αίθουσα «Δημήτρης Μητρόπουλος», jossa konsertteja järjestetään läpi kauden, joten voit kirjaimellisesti mennä konserttiin hänen nimissään. Mitropoulosin levytyksiä New Yorkin filharmonikkojen ja Metropolitan-oopperan kanssa julkaistaan yhä uudelleen, ja niitä löytää helposti verkosta. Kreikan radio ja konserttiyhdistykset muistavat säännöllisesti hänen merkkipäiviään. Oppijalle hänen uransa sanasto on minkä tahansa kreikankielisen konserttiohjelman sanastoa: ο μαέστρος, η ορχήστρα, η συμφωνία, η πρόβα.

• Vuonna 1930 hän soitti Prokofjevin kolmannen pianokonserton soolostemman ja johti samalla Berliinin filharmonikkoja.
• Hän johti ilman tahtipuikkoa ja hyvin usein ilman partituuria.
• Hän kuoli 2. marraskuuta 1960 Mahlerin kolmannen sinfonian harjoituksissa Scalassa.
• Leonard Bernstein, jota hän oli rohkaissut varhain, seurasi häntä New Yorkin filharmonikkojen johdossa.