Zacharias Papantoniou

Papantoniou syntyi vuonna 1877 Karpenisissa, pienessä kaupungissa, jota ympäröivät Evrytanian kuusimetsät ja korkeat huiput Keski-Kreikassa. Lapsuuden vuoret seurasivat häntä koko elämän ja niistä tuli hänen kuuluisimman kirjansa näyttämö. Nuorena miehenä hän muutti Ateenaan, jossa hän alkoi kirjoittaa sanomalehtiin ja kirjallisuuslehtiin; hän julkaisi runoja, lyhyitä proosatekstejä ja arvosteluja ja tuli pian tunnetuksi terävänä ja tyylikkäänä kriitikkona.

Vuosina 1908–1910 hän asui Pariisissa ateenalaisen Εμπρός-lehden kirjeenvaihtajana, kirjoitti ranskalaisesta elämästä ja taiteesta ja palasi kotiin laajasti perehtyneenä eurooppalaiseen maalaustaiteeseen. Hän oli vakaumuksellinen δημοτικιστής, demotiikin kannattaja, pitkässä kamppailussa, joka tunnetaan nimellä «γλωσσικό ζήτημα» (kielikysymys), oppinutta ja arkaistista katharevusaa vastaan.

Vuonna 1917 Eleftherios Venizelosin hallitus käynnisti uudistuksen, joka toi demotiikin kansakoulun ensimmäisille luokille; sitä johtivat kasvattajat Alexandros Delmouzos, Dimitris Glinos ja Manolis Triantafyllidis. Papantonioulta pyydettiin lukukirjaa, ja tuloksena oli Τα ψηλά βουνά (1918). Vuonna 1918 hänet nimitettiin myös Ateenan Kansallisgallerian johtajaksi, ja hän pysyi siihen sidoksissa kuolemaansa asti. Vuonna 1938 hänet valittiin Ateenan akatemian jäseneksi. Hän kuoli Ateenassa 1. helmikuuta 1940.

Τα ψηλά βουνά (Korkeat vuoret) kertoo joukosta koulupoikia, jotka viettävät kesän vuorilla opettajansa kanssa. Kaukana kaupungista he rakentavat omat majansa, laittavat ruokaa, jakavat työt keskenään, laativat omat sääntönsä ja oppivat metsästä, eläimistä, paimenista ja säästä. Jokainen luku on pieni seikkailu, ja jokainen seikkailu opettaa jotakin: yhteistyötä, vastuuta, rakkautta luontoon ja Kreikan maaseutuun. Kieli on yksinkertaista, eloisaa demotiikkia, arkipuheen kreikkaa, kirjoitettu niin, että lapset lukisivat sitä ilolla.

Tämä oli vallankumouksellista. Siihen asti kreikkalaiset lapset olivat oppineet lukemaan katharevusankielisistä kirjoista, kielellä, jota he eivät kotona puhuneet. Konservatiivit hyökkäsivät uusia lukukirjoja vastaan – joista Τα ψηλά βουνά on kuuluisin – uskonnolle ja kansakunnalle vaarallisina. Vuoden 1920 vaalien jälkeen uusi hallitus poisti ne kouluista. Kirja palasi myöhemmin kouluihin, ja siitä on otettu uusia painoksia siitä lähtien.

Papantoniou oli myös hieno proosakirjailija, kuten Πεζοί ρυθμοί -teoksen (Proosarytmejä, 1923) proosarunot osoittavat, ja vuosikymmeniä yksi Kreikan johtavista taidekriitikoista, joka kirjoitti sanomalehtiin kreikkalaisesta ja eurooppalaisesta maalaustaiteesta.

Τα ψηλά βουνά on yhä saatavilla, ja monet vanhemmat kreikkalaiset muistavat lukeneensa sen koulussa; se on oppijalle luonteva ensimmäinen «oikea» kirja, koska sen kreikka on selkeää ja lähellä nykykieltä. Karpenisissa hänet muistetaan kaupungin kirjailijana, ja ympäröivät vuoret, Velouchi ja Evrytanian metsät, ovat juuri kirjan maisemaa: kävely siellä on paras kommentaari. Kreikan koulutuksen historiat mainitsevat hänet aina Delmouzosin, Glinosin ja Triantafyllidisin rinnalla osana taistelua, joka teki demotiikista Kreikan koulujen kielen.

• Τα ψηλά βουνά (1918) oli yksi ensimmäisistä virallisista kreikkalaisista koulukirjoista, jotka kirjoitettiin demotiikilla eikä katharevusalla.
• Hallituksen vaihduttua vuonna 1920 kirja poistettiin kouluista, mutta se palasi myöhemmin.
• Hänet nimitettiin Ateenan Kansallisgallerian johtajaksi vuonna 1918, samana vuonna kun hänen lukukirjansa ilmestyi.
• Kirjan vuoret ovat hänen kotiseutunsa Evrytanian vuoria Karpenisin ympärillä.