Lysippos

Lysippos oli kotoisin Sikyonista, Korintin lähellä sijaitsevasta kaupungista, jolla oli vahva maalaustaiteen ja pronssityön perinne. Hänen tarkkoja syntymä- ja kuolinvuosiaan ei tunneta. Roomalainen kirjailija Plinius vanhempi sijoittaa hänen kukoistuksensa 113. olympiadiin (328–325 eaa.), Aleksanteri Suuren aikaan, ja hänen tilaustyönsä viittaavat pitkään uraan suuressa osassa 300-luvun eaa. jälkipuoliskoa. Plinius kertoo kreikkalaisen historioitsija Duris Samoslaisen mukaan, ettei Lysippoksella ollut opettajaa ja että hän aloitti tavallisena pronssityöläisenä. Kun hän kysyi maalari Eupompokselta, ketä aiempaa mestaria seurata, tämä osoitti ihmisjoukkoa ja vastasi, että jäljitellä pitää luontoa itseään eikä toista taiteilijaa. Kyse on myöhemmästä anekdootista, ei aikalaistodistuksesta.

Lysippoksesta tuli Aleksanteriin läheisimmin liitetty kuvanveistäjä. Plutarkhos kirjoittaa, että hänen patsaansa toivat parhaiten esiin Aleksanterin olemuksen, myös kaulan lievän kallistuksen, ja että Aleksanteri itse piti vain Lysipposta kelvollisena kuvaamaan häntä. Plinius lisää, että Lysippos kuvasi Aleksanteria monissa teoksissa tämän lapsuudesta alkaen. Hän kertoo myös kuuluisan tarinan: kuvanveistäjä pani jokaisen patsaan palkkiosta syrjään yhden kultakolikon, ja hänen kuolemansa jälkeen perillinen löysi noin 1 500 kolikkoa. Luku voi olla liioiteltu, mutta se kertoo hänen maineestaan valtavan tuotannon tekijänä. Plinius mainitsee hänen poikansa Laippoksen, Boedaksen ja Euthykrateen hänen verstaassaan koulutettuina kuvanveistäjinä.

Lysippos työskenteli pääasiassa pronssilla, eikä hänen alkuperäisistä patsaistaan ole säilynyt juuri yhtään. Tunnemme ne antiikin kuvauksista, kirjoituksin varustetuista jalustoista ja myöhemmistä kopioista, joten jokainen attribuutio vaatii varovaisuutta. Pliniuksen mukaan hän muutti vanhempien patsaiden neliskulmaisempia mittasuhteita: päät pienenivät, vartalot hoikentuivat ja hiukset saivat lisää yksityiskohtia, joten hahmot näyttivät pidemmiltä. Plinius kertoo myös kuvanveistäjän sanonnan: aiemmat taiteilijat tekivät ihmiset sellaisina kuin he olivat, hän sellaisina kuin he näyttivät olevan.

Hänen kuuluisin urheilijansa oli Αποξυόμενος (itseään puhtaaksi kaapiva). Pronssi esitti nuorukaista, joka harjoituksen jälkeen poisti öljyä ja hiekkaa käsivarrestaan strigiliksellä, kaarevalla metallikaapimella. Roomassa Agrippa pystytti sen kylpyläänsä eteen; Pliniuksen mukaan keisari Tiberius siirsi sen makuuhuoneeseensa, kunnes teatterissa esitetyt vastalauseet pakottivat hänet palauttamaan sen. Trasteveresta vuonna 1849 löydetty marmorikopio on nyt Vatikaanin museoissa. Delfoissa urheilija Agiaan marmoripatsasta, joka kuuluu Daokhos Farsalolaisen sukumonumenttiin, pidetään todennäköisenä kopiona Lysippoksen pronssista. Muut teokset tunnetaan vain teksteistä: neljänkymmenen kyynärän korkuinen pronssinen Zeus Taraksessa (Tarentumissa), Καιρός-patsas (oikea hetki) ja monet Herakles-hahmot. Napolin valtava Farnesen Herakles, jonka kopioija Glykon on signeerannut, noudattaa lysipposlaista mallia.

Lysippos auttaa ymmärtämään siirtymää klassisesta hellenistiseen kuvanveistoon, ja hänen vaikutuksensa ulottui kauas: Pliniuksen mukaan hänen oppilaansa Khares Lindoslainen teki Rodoksen kolossin. Kreikassa hänen tyyliinsä tutustuu selvimmin Delfoin arkeologisessa museossa, jossa Agias seisoo Daokhoksen ryhmän kanssa. Lyhyttä tehtävää varten avaa valokuva Vatikaanin Apoksyomenoksesta ja kirjoita kolme nykykreikkalaista lausetta, jotka alkavat sanoilla Πριν από την άσκηση (Ennen harjoitusta), Τώρα (Nyt) ja Μετά (Sen jälkeen). Esimerkiksi: Πριν από την άσκηση άλειψε το σώμα του με λάδι (Ennen harjoitusta hän voiteli vartalonsa öljyllä). Lisää sitten passiivilause, kuten Το άγαλμα σώζεται σε αντίγραφο (Patsas on säilynyt kopiona). Muista, että kuvassa on roomalainen marmorikopio, ei Lysippoksen kadonnut pronssi.

• Pliniuksen mukaan Rooman kansa huusi teatterissa, kunnes Tiberius palautti Apoksyomenoksen.
• Rodoksen kolossin teki Khares Lindoslainen, jota Plinius kutsuu Lysippoksen oppilaaksi.
• Plinius kertoo, että Taraksen jättiläismäinen Zeus oli niin hyvin tasapainotettu, etteivät myrskyt voineet kaataa sitä.
• Runoilija Poseidippos kirjoitti epigrammin, jossa Lysippoksen Kairos-patsas vastaa ohikulkijan kysymyksiin.