Nikolaos Mantzaros

Mantzaros syntyi Korfulla lokakuussa 1795 aristokraattisen perheen ainoana poikana; hänen isänsä Iakovos oli lakimies. Äiti Regina Turini, jonka suku oli kotoisin Zadarista Dalmatiasta, antoi hänelle ensimmäiset teoria- ja pianotunnit. Isä toivoi hänen opiskelevan lääketiedettä, mutta poika jatkoi opintojaan saaren parhaiden opettajien johdolla. Perheensä tavoin hän ei koskaan pitänyt musiikkia ammattina: elämänsä loppuun asti hän kuvasi itseään sanalla κτηματίας (maanomistaja) ja opetti ottamatta palkkiota.

Hänen ensimmäiset teoksensa, kolme konserttiaariaa ja yksinäytöksinen koominen teos Don Crepuscolo, esitettiin Korfulla vuonna 1815. Vuodesta 1819 hän vietti pitkiä jaksoja Italiassa, etenkin Napolissa, jossa hän tutustui kokeneeseen säveltäjään Niccolò Zingarelliin. Hän asettui uudelleen Korfulle vuonna 1826 ja kieltäytyi myöhemmin tarjouksesta johtaa musiikkikoulua Napolissa. Kun Dionysios Solomos muutti Korfulle vuonna 1828, heistä tuli läheiset ystävät. Huhtikuussa 1841 Mantzarosista tuli vuonna 1840 perustetun Korfun filharmonisen seuran elinikäinen taiteellinen johtaja; seura yhdisti maksuttoman musiikkikoulun ja konsertit. Joonianmeren saaret, vuodesta 1815 brittiläisen protektoraatin alaisina, liitettiin Kreikkaan vuonna 1864. Hän kuoli Korfulla vuonna 1872.

Mantzarosin varhaiset teokset vuosilta 1815–1827 omaksuivat italialaisen oopperatyylin; niiden tekstit olivat italiaksi. 1820-luvun lopulta alkaen hän sävelsi kreikkalaista runoutta, suurelta osin Solomosin. Hänen ensimmäinen sävellyksensä runoon Ύμνος εις την Ελευθερίαν, kirjoitettu noin 1828–1830 nelinääniselle mieskuorolle, on se, jonka alusta tuli kansallislaulu. Hän palasi runoon useita kertoja. Vuonna 1844 hän tarjosi kuningas Ottolle uuden, taidokkaamman version toivoen siitä kansallislaulua; sitä ei hyväksytty, mutta hän sai Vapahtajan ritarikunnan hopearistin. Vuonna 1861 hän teki sotilasasiain ministerin pyynnöstä vielä yhden version marssityyliin.

Sanoilla ja musiikilla on eri tekijät: Solomos kirjoitti runon vuonna 1823, ja Mantzaros sävelsi musiikin myöhemmin. Vuoden 1864 liitoksen jälkeen kuningas Yrjö I kuuli hymnin Korfulla, ja vuonna 1865 sen kaksi ensimmäistä säkeistöä vahvistettiin viralliseksi kansallislauluksi. Mantzaros kirjoitti myös kirkkomusiikkia, sinfonie-teoksia pianolle ja soittokunnan musiikkia. 1840-luvulta lähtien hän suuntautui yhä enemmän kontrapunktiin ja kirjoitti oppilailleen harmoniaoppaita, kuten Studio pratico dell’Armonia. Joonian yliopiston vuoden 2023 väitöskirja kuvaa häntä ensimmäiseksi kreikkalaiseksi, joka opetti järjestelmällisesti länsimaista musiikinteoriaa.

Kreikkalaisissa koulujuhlissa, mitalinjaoissa ja kansallisissa juhlapäivissä soi Mantzarosin melodia, yleensä ilman hänen nimeään. Korfulla hänen perintönsä näkyy erityisen selvästi: Korfun filharmoninen seura opettaa yhä musiikkia ja soittaa julkisissa kulkueissa, toinen soittokunta on nimetty ”Mantzaros”, ja vuonna 2022 saaren filharmoniset soittokunnat merkittiin Kreikan aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Vuonna 2025 Ateenan akatemia järjesti hänestä näyttelyn. Kokeile: kuuntele hymnin kuoroesitystä, joka lauletaan Solomosin kreikaksi, ja lue samalla ensimmäistä säkeistöä, joka alkaa Σε γνωρίζω από την κόψη (Tunnen sinut terästä). Kirjoita sitten kaksi lausetta rakenteella ο ένας… ο άλλος…, esimerkiksi Ο ένας έγραψε τους στίχους, ο άλλος τη μουσική (Toinen kirjoitti sanat, toinen musiikin).

• Sama melodia on sekä Kreikan (vuodesta 1865) että Kyproksen (vuodesta 1966) kansallislaulu.
• Mantzaros kutsui itseään maanomistajaksi eikä ammattimuusikoksi ja opetti ilman palkkiota.
• Hänen yksinäytöksisessä koomisessa teoksessaan Don Crepuscolo vuodelta 1815 on italiankielinen libretto.
• Hänen käsin kirjoittamansa piano-sinfonia on esillä Korfun filharmonisen seuran musiikkimuseossa.