Ioannis Kapodistrias

Kapodistrias syntyi Korfulla 11. helmikuuta 1776 aatelissukuun Venetsian hallitsemilla Joonianmeren saarilla. Hän opiskeli lääketiedettä, filosofiaa ja oikeustiedettä Padovassa ja toimi lääkärinä Korfulla, mutta kun saarista tuli vuonna 1800 Venäjän suojeluksessa oleva Seitsemän saaren tasavalta, hänet vedettiin hallintoon, ja vuonna 1803 hän oli sen valtiosihteeri. Tasavallan kaatuminen vuonna 1807 vei hänet Venäjän palvelukseen. Tsaari Aleksanteri I:n lähettiläänä Sveitsissä vuosina 1813–14 hän työskenteli liittovaltion perustuslain ja sen puolueettomuuden puolesta, jonka Wienin kongressi takasi vuonna 1815; Geneve ja Lausanne tekivät hänestä kunniakansalaisensa.

Vuosina 1816–1822 hän oli toinen Venäjän kahdesta ulkoministeristä. Kun Kreikan vallankumous puhkesi vuonna 1821 ja tsaari kieltäytyi tukemasta sitä, hän otti toistaiseksi voimassa olevan virkavapaan ja asettui Geneveen keräämään rahaa ja myötätuntoa Kreikan asialle. Huhtikuussa 1827 Troizenin kansalliskokous valitsi hänet Kreikan kuvernööriksi (Κυβερνήτης), ja tammikuussa 1828 hän nousi maihin Nafpliossa ja löysi sodan runteleman maan, jolla ei ollut valtionkassaa eikä hallintoa.

Hän kieltäytyi palkasta ja hallitsi kuin itsevaltaisiin monarkioihin tottunut mies: hän lakkautti perustuslain ja hallitsi nimitettyjen virkamiesten kautta, mikä teki hänelle vihollisia Hydran laivanvarustajista ja Manin klaanipäälliköistä. Kun hän vangitsi Manin klaanin päämiehen Petrobey Mavromichaliksen, suku kosti: 9. lokakuuta 1831, kun hän saapui jumalanpalvelukseen Agios Spyridonin kirkkoon Nafpliossa, Petrobeyn veli ja poika ampuivat ja puukottivat hänet ovella. Hänet haudattiin Korfulle Platyteran luostariin.

Kolmessa ja puolessa vuodessa Kapodistrias rakensi valtion rungon. Hän loi keskushallinnon nimitettyine maakuntakuvernööreineen; hän perusti ensimmäisen kreikkalaisen valuutan, φοίνικας (feeniks), joka lyötiin Aiginalla vuonna 1828, sekä kansallispankin; hän perusti vakinaisen armeijan ja upseerikoulun, joka on yhä olemassa nimellä Σχολή Ευελπίδων (Kreikan sotilasakatemia), ja hän järjesti uudelleen laivaston, joka Miaouliksen ja Kanariksen johdolla puhdisti Aigeianmeren merirosvoista. Hän neuvotteli Britannian, Ranskan ja Venäjän kanssa niinä vuosina, jotka johtivat helmikuun 1830 Lontoon pöytäkirjaan, jolla tunnustettiin itsenäinen Kreikan valtio.

Hänen intohimonsa oli koulutus. Hän perusti vuonna 1829 Aiginan orpokodin tuhansille lapsille, jotka sota oli jättänyt ilman vanhempia, avasi kymmeniä kansakouluja, opettajaseminaarin ja maatalouskoulun Tirynsiin lähelle Nafpliota. Tarinassa, jonka jokainen kreikkalainen lapsi tuntee, hänen ansiokseen luetaan perunan tuominen maahan: kun talonpojat torjuivat oudon mukulan, hän olisi asettanut säkit aseellisen vartion alle, minkä jälkeen ne varastettiin muutamassa päivässä ja istutettiin kaikkialle Peloponnesokselle. Tarina on luultavasti legenda, mutta se kertoo, miten kreikkalaiset hänet muistavat: miehenä, joka yritti ruokkia ja sivistää maata, joka ei vielä osannut olla maa.

Hänen kirjeensä ja raporttinsa, ranskaksi ja huolellisella kreikalla, paljastavat varovaisen ja järjestelmällisen mielen, joka epäili parlamentteja ja paikallisia mahtimiehiä ja oli vakuuttunut siitä, että neljän vuosisadan osmanivallasta nouseva kansakunta tarvitsi järjestystä ja koulutusta ennen vapautta. Vastustajat kutsuivat sitä tyranniaksi; ihailijat kutsuvat sitä ainoaksi realistiseksi ohjelmaksi, joka Kreikalla oli.

Nafplio on paikka, jossa hänet kohtaa. Agios Spyridonin kirkossa, muutaman askeleen päässä Syntagma-aukiolta, näytetään yhä oven vieressä murhassa ammutun luodin jälkeä, ja hänen patsaansa seisoo hänen mukaansa nimetyllä aukiolla. Aigina säilyttää hänen orpokotinsa rakennuksen ja rahapajan, ja Korfulla on hänen patsaansa Spianadan laidalla, hänen hautansa Platyterassa ja hänen mukaansa nimetty lentoasema. Ateenassa yliopiston virallinen nimi on Εθνικό και Καποδιστριακό Πανεπιστήμιο (Kansallinen ja Kapodistriaan yliopisto), ja hänen patsaansa seisoo sen edessä Panepistimiou-kadulla; vuoden 1997 suuri kunnallisuudistus oli nimeltään Σχέδιο Καποδίστριας. Hänen kasvonsa olivat 500 drakman setelissä. Sveitsissä muistomerkki Lausanne-Ouchyssa ja katu Genevessä muistuttavat diplomaatista, joka auttoi maata tulemaan puolueettomaksi. Oppijat voivat jatkaa sivuston C2-tason puheharjoitukseen vuoden 1821 tulkinnasta.

• Hän oli Padovassa koulutettu laillistettu lääkäri ennen kuin hänestä tuli diplomaatti tai valtionpäämies.
• Sveitsi saa osittain kiittää hänen diplomatiaansa vuoden 1815 puolueettomuudestaan ja liittovaltion perustuslaistaan; Geneve ja Lausanne tekivät hänestä kunniakansalaisen.
• Kuvernöörinä hän kieltäytyi palkasta ja käytti omia rahojaan valtion hyväksi; hänestä kerrottu perunatarina on lähes varmasti legenda.
• Ateenan yliopisto, Korfun lentoasema ja Kreikan paikallishallinnon vuoden 1997 uudistus kantavat kaikki hänen nimeään.